Pikku neiti 4vee

Tintin 4v synttäreitä juhlittiin viime viikonloppuna. Se on jännä miten juhlii järkkäilee monta päivää ja ne on ohi muutamassa tunnissa. Moni kutsuttu ei päässy tulemaan tai tuli vähän myöhemmin. Ei se kyllä haitannut, koska ihmisiä riitti ja meillä ei oo mikään kartano :D On täällä kyllä enemmän tilaa kun siinä edellisessä asunnossa missä tuli järkättyy kaikkii bileitä ja vieraita oli aina plus miinus 20. Tein näille synttäreille jätsibaarin mikä oli aika kiva, vaikka ite sanonki. Oli karkkii, keksimuruu, kastikkeita, hilloo ja marenkimuruu.  Blogeissa ja muissa on tullu vastaan purkkeihin tehdyt juustokakut niin pakkohan munkin oli ne testaa. Niissä oli ihan hirvee homma.. Tuli kyllä tosi söpöjä ja vieraat tykkäs. Elsa-kakun lupasin tehä jo viime vuonna, mut en jaksanu niin tein sen nyt. Täyte oli kyllä liian löysää, lumihiutaleet hajoili ku irrotti ne lautasesta, Elsa-kakkukuvat oli loppu (leikkasin kuvan muropaketista..) ja A sörkki kuorrutetta koko ajan. Täytyy tästä lähtien tehä kakut yöllä kun kukaan ei oo koskemassa niihin.
Kaikesta stressaamisesta huolimatta juhlat oli onnistuneet ja Tintti sai tosi ihania lahjoja. Se hävis niitten kanssa alta aika yksikön niin kauheesti ei tullu niistä todistusaineistoo :D

Jännitin vähän Tintin 4v neuvolaa, että paljonko se on kasvanu ja osaako tehdä tehtävät mitä sille annetaan. Turhaan jännitin, kaikki meni oikein hienosti ja neuvolatätikin sano, että Tintti on oikee keijukainen. Pituutta oli 100,4cm ja painoa 14,5kg. Hyvän kokonen tyttö :) Ainoo "miinus" oli se, että saatiin lähete puheterapeutille. Tintti ei osaa sanoa K:ta, D,tä eikä R-kirjainta, mutta K on se ongelma. Tintti sanoo K:lla alkavat sanat T:llä mikä voi olla ulkopuolisille vaikeata ymmärtää. Jonot puheterapiaan on puolesta vuodesta vuoteen ja siinä ajassa voi luonto korjata virheet jolloin terapiaan ei tartte mennä.
Kun aattelee Tinttiä muuten persoonana niin se on tosi empaattinen ja loppu peleissä tosi kiltti. Tahtoo siinä tytössä on kyllä ku pienessä kylässä ja välillä huudetaan toisillemme naamat punasena. Vauvaa odottaa ihan into piukeena ja A:ta kohtaan on ollu aina tosi ihana. Perus tappeluu nyt aina on, mutta ei ikinä huvikseen rupee mättää siskoo pikku autoilla päin näköö tai potki kumoon. Mä voisin kirjottaa monta sivua siitä millanen Tintti on. Kuinka tulee välillä viereen nukkumaan ja jos näkee pahoja unia niin äitin pitää pusii ne pois. Haluu, että laulan sille ennen nukkumaan menoo Muumimamman laukkua tai Muumipeikkoa vie pieni iloinen tie. Tintin lempiruokaa on pillimehu, suklaamuna ja kana. On se vaan semmonen hassun hauska äitin ja isin pieni höpöpallero <3

Siirtyminen isojen tyttöjen sänkyyn

Mä olin pitkään pohtinu, että pitäsikö siirtää A pois pinniksestä ja hommaa sille samanlainen sänky ku Tintilläkin on. Rupes vähän rassaa se nostelu sänkyyn ja pois ja toinen syy oli kans se, että A rupes olee oma-aloitteisesti sänkymyönteinen. Löysin sen nimittäin vähän välii nukkumasta päikkäreitä Tintin sängystä. Tintti oli samaa ikäluokkaa kun A nyt (eli melkee 1,5v) kun siirty jatkettavaan sänkyyn.

Tori.fi:stä löysin samanlaisen sängyn ku Tintillä (Ikean Minnen) ja J kävi sen ystävällisesti hakemassa viime viikolla. Lastenhuoneen järjestys meni uusiks ja piti tehä vähän mittailuja, että toimiiko mun pään sisäinen visio. Sehän toimi paremmin kun hyvin. Ainoastaan pikku pöytä piti siirtää pois sieltä, kun sille ei löytyny enää mitään järkevää paikkaa. Joten mä sain siitä yöpöydän :D

Tv-taso siirty toiselle seinälle ja nyt tuntuu, että siellä olis ehkä vähän enemmän tilaa. Kiiltokuvia postauksessa näkyy millanen järjestys tyttöjen huoneessa oli aikasemmin.
Mites A:lla yöt on sitte menny uudessa sänkyssä? Päikkäreille menee melkeenpä ittekseen, kun sanoo vaan että meeppäs sänkyyn. Tosin nyt sekin vähän vaikeutuu kun Tintti on kesälomalla niin ei olla päikkäri aikaan kaksin.

Jos laittaa tyttöjä yhtäaikaa yöunille siitä ei tuu yhtään mitään. Tintti höpisee vähän välii jotain, vaikka kuinka käskee pitää pään ja silmät kiinni. Ja A vaan villiintyy ja läpsii Tinttii. Viime yönä taistelin A:n kanssa yli puol tuntii, että sain sen nukkuu. Teen yleensä niin, että laitan sänkyyn, toivotan hyvät yöt ja meen istuu trampoliinille selkä siihen päin ja luen esim. jotain lehtee. No tää apina kiipes koko ajan pois ja tuli virnuu siihen trampoliinin viereen. Menin sit hirveen tappelun jälkeen sen viereen istuu ja silittelee sitä. Yritä siinä ny pitää pokeri naamaa ku toinen vaa nauraa, tökkii sormella ja on niin söpönä siinä :D Sitten kun nukahtaa niin ei tuu pois, vaikka heräis (tekee sitä välillä vieläkin). Aamulla vasta tepsuttaa meiän makkariin. Tosin huutaa eka, ettei jää epäselväks, että neiti on heränny.
Minkä ikäsenä teillä siirryttiin/siirrytään pois pinniksestä?
-S

Kasvisruokailua

Jotkut jotka on lukenu mun blogia ennen pitkää taukoa saattaa muistaa postauksen missä kerroin, että hörhöönnyn helposti kaikista erilaisista jutuista (muistin virkistykseksi postaukseen pääsee tästä ja heitinkö vesilintua sen kertaisella hörhööntymisellä? Kyllä heitin :D). Viime vuodenlopussa sain idean ruveta kasvissyöjäks. En heti ajatellu loppuelämää vaan testata millasta se ois ja toimisko se mun kohalla (jos se ois vähän auttanu painon pudotuksessakin..). Joulu oli sopivasti aikaa reilu kuukausi niin se oli ns. Deadline. J ei kauheesti innostunu ku luuli ettei meil ois sit muuta ruokaa ku rehuja ja rupes vinkuu et kukaan ei syö seen kaa enää kebabia :D. Ajatuksena oli kans se, että samantyylistä ruokaa on tullu syötyä niin paljon, että halusin vähän vaihtelua. Maitotuotteet, kalan ja kananmunan jätin ruokavalioon eli punainen liha ja kana jäi pois. Eli ei nyt ihan virallista kasvissyöntiä ollu :D
Jalotofun nettisivut ja pieni reseptivihkonen ja Pinterest oli kovassa käytössä.
Aika monia ruokia pystyin tekee koko posselle, tosin A oli vielä sen verran pieni, että sen ruokaa piti fiksaa tavalla tai toisella.

Olin aluks aika skeptinen siitä, että syökö J mitään näistä mun tekeleistä, mut tosi hyvin siihen uppos melkeenpä kaikki ruoat. Sosekeitot ei oo ihan sen juttu. Sano kyllä, et punajuurikeitto oli hyvää.
Mun ja J:n yhteiseks lempparis tuli teriyakimarinoitu tofu riisillä. Täytyis tehäkki sitä taas joku päivä. Tofu (pääsääntösesti Jalotofun) oli muutenkin kovassa käytössä. Laitoin sitä mm. täytettyihin paprikoihin ja kaalikääryleisiin. Soijarouhe tuli myös tosi tutuks. Siitä sai tehtyy nopsasti esim.
Makaronilaatikon, joka uppos koko posselle. Samoin "jauheliha"kastike ja spagetti hävis ku tuhka tuuleen :) Niitä en kyl hetkeen enään tee ku tulee rupee vähän korvista ulos.

Joulun lähestyessä mietin, että jatkaisinko tätä. Kattelin erilaisia kasvis-jouluruokia ja kirjottelin ylös mitä tekes, mutta päädyin perinteisiin eli kinkkuun ja laatikoihin.
Harmittaa, kun ei tullu kirjotettuu ylös, että tuntuko kropassa jotenki erilaiselta. Näin puol vuotta myöhemmin sitä on vaikee muistaa. Eilen kyllä mietin, kun on palannu takas tähän vanhaan (huonoon) syömiseen, että asialle pitäis tehä taas jotain. Armanin Pohjantähden alla jakso Ravinto sai ajatukset rullaamaan samoin eilinen Rolls-kokemus. Aamulla vetäsin naamaan pienen smoothien (ite tehty), vichyy, kupin teetä ja muutaman salmiakin. Vein Tintin yheks kerhoon ja siitä raskausajan verikokeisiin. Kun pääsin verikokeista lähemmäs puol kolmee, sovittiin J:n kanssa et mennää käymään kahvilla ku molemmat ollaan keskustassa. Rupesin siin sit valittaa et on jo jäätävä nälkä, et mennää Rollsiin syömään. Vetäsin sit Mama-aterian ja voi luoja se oli virhe! En syöny sen jälkeen enää mitään koko iltana, koska mulla tuli niin ähky ja turvonnu olo, joka vaan jatku ja jatku ihan siihen asti ku menin nukkumaan. Ikinä en oo katunu hamppari-annoksen syömistä niin paljon. Miks me ei vaan voitu mennä sinne Arnoldsiin bagelille?
Vaikka nyt kiroon sitä, että söin ton helvetti-annoksen niin en mä ajatellu ruveta uudelleen tälle kasvisruoka-linjalle, koska sekään ei ollu täysin mun juttu. Osa tofuista ja kasvisvaihtoehdoista (leikkelen korvikeet) oli niin jäätävän makusii, ettei mitään järkee. Eri ruokien tekeminen on aikaa vievää ja loppupeleissä ku suurin huuma on ohi, multa loppuu ideat kesken. Mulla ei ollu mitään eettistä syytä ruveta osittaiseks vegetaristiks niin en pakota itteeni syömään tuotteita mistä en tykkää. Välillä on ihan fine vetästä roiskepizza puolikylmänä naamaan ja välillä on taas kiva vähän hifistellä. Ei sama ruokavalio sovi kaikille. Täytyy löytää se kultainen keskitie ja ruveta kuulostelee omaa kroppaa, että mitä se kaipaa (lisää vettä) ja mitä se ei todellakaan kaipaa (pullamössöä). Mikä toimii teillä ja mikä ei?

-S