Pitkästä aikaa ihana viikonloppu

Meillä on ollu kotona viime viikot tosi nihkee tunnelma. Parit riidat saatiin viikon aikana käyntiin, koska edellistä ei oltu kunnolla selvitetty niin tietysti se toinen riita odotti tuloaan. Perjantai-iltana saatiin vihdoin asiat kunnolla selvitettyä pienten huutojen ja itkupotkuraivareitten kautta. J lähti siitä vielä käymään kaverin kaa ulkona niin sain rauhassa itkettyä pahaa mieltä pois. Vaikka asiat on sovittu mä tartten sen oman hetken selvityksen jälkeen A oli jo nukkumassa, mutta Tintti katto piirrettyjä meiän makkarissa ja toi mulle nessua ja sano, että voi soittaa isille ja pyytää sen kotiin, koska äitillä on vielä paha mieli ja äiti itkee. Voin kertoo, että ton pienen uhmakkaan 4-vuotiaan hellyydenosotus ei laannuttanu yhtään sitä niagaran-putousta <3
Lauantai alko paremmin ku hyvin. Oli ihana ilma. Aurinko paisto ja oli lämmintä. Tuntu, että koko viikon paha mieli pyyhkiyty vihdoinkin täysin pois. Lähettiin heti aamupäivästä hakee meille yöpöydät makkariin.

Sitten lähettiin Klaukkalaan Viirin kirppikselle. Löysin muutamat mammavaatteet ittelleni ja A:lle muutaman vaatteen. Vauvalle ei oikein löytynyt mitään. Yhet perus sukkahousut, mutta muuten poitsun vaatevarasto huutaa tyhjyyttä. No on tässä vielä aikaa.

Kirppiksen jälkeen maistu pieni mättöruoka ja maha täynnä oli hyvä ajella kotiin. Loppuilta meillä meni pihahommissa. Leikattiin nurmikkoo ja haravoitiin. Oli ihan hirvee tuuli, mutta saipa lapset touhuu pihalla.

Sunnuntai meni ihan kotosalla ja mä oon viikonloppusin aika huono laittaa ruokaa, haetaan yleensä hampparit, pizzaa tai syödään koko päivä vaan sipsii ja namii :D Nyt sit tein kunnon pataruoan ja jälkkäriks omenapaistosta (naapurin omenapuu ikävästi tiputtaa omenoita meiän pihalle :D). Sattu olee vielä jätsii pakkasessa. Oli kyllä ihana syödä koko perheen voimin.

Toivottavasti näitä perheen kesken vietettyjä viikonloppuja tulee useemmin ja ne olis muutakin kun molemmat nenä kiinni puhelimissa ja lapset kattoo vaan piirrettyjä. Lasten kanssa täytyy olla enemmän läsnä ja Tintti nautti kovasti ku J oli sen kanssa potkimassa palloa ja pyöräilemässä. Niiden täytyis viettää enemmän aikaa kahestaan, koska Tintillä menee hermot siihen kun A on koko ajan pyörimässä jaloissa ja kyllä sen huomaa miten kovasti kaipaa isin seuraa. Vaikka raivoo siitä jos isi hakee kerhosta eikä äiti :)
-S

Mitä kuuluu pikkuveli?

Viikot 22+1 niin mitäs meiän pienelle masukille kuuluu? Ilmeisesti ihan hyvää, ei kauheesti lähteny kommentoimaan asiaa :D Tintti on ihan intona ja kyseleekin välillä, et joko vauva tulee pois masusta? Napero nyt ei tajuu mistään vielä mitään joten on vaan hengessä mukana.
Musta on jotenki vieläki hassuu ajatella, että meille tulee poika. Just siskon kaa eilen puhuttiin, että jännä nähä miltä tää kaveri näyttää, ku ei voi verrata samalla tavalla siskoihin.

Liikkuvainen poika onneks on ettei oo tarvinnu paljoo miettii, että onko siellä ketään. Tän päiväsessä neuvolassa hienosti kuulu sydänäänet ja muutenkin kaikki oli niin ku piti. Mitä nyt hemoglobiini laskee ja nousee ku vuoristorata, mut tuntuu että se on ihan sama syönkö rautaa vai en. Täytyy nyt kumminkin ottaa vitamiinit käyttöön ku ei ne pahaakaan tee. Kunhan muistais syödä niitä :D Lähtöpainoon oli tullu pari kiloo lisää, mut tuntuu että tää maha kasvaa enemmän ku laki sallii. Sf-mitta meni vähän yläkäyrällä, mutta neuvolatäti lohdutti, että näillä viikoilla se on vielä vähän arvailua. Niin vissiin..

Laskettuaika mulla on 26.12 niin oon tehny murusen kanssa diilin, että saa syntyä vasta Tammikuussa, koska Joulukuussa on jo synttäreitä niin saa ihan oman kuukauden :) Ja koko mielellään n. 3kg ja 50cm. Tosin tein A:n kanssa myös saman diilin, että on alle 3kg ja 50cm pitkä niin likka päätti, että unissas ja synty 3426g:na ja 53cm pitkänä. Sinne meni ne 50cm vaatteet..
Aika tuntuu kuluvan kauheen hitaasti, vaikka Elokuukin on kohta ohi ja omat synttärit kolkuttaa ovella. Välillä tuntuu, että pää hajoo tähän kotona olemiseen ja kaipas kovasti jotain tekemistä mut en tiiä mitä. Mä en oo mikään puistoissa istuja ja meiän rytmi on kauheen myöhänen verrattuna näiden puisto-äitien, jotka lähtee viemää lapsii päiväunille ku me vasta syödään aamupalaa. Ja ennen kun oon edes kerenny päättä mitä haluisin tehä niin J on kerenny sopii jo omat menemiset tai tulee jotain extemporee juttuja missä menee yömyöhään tai tekee koko päivän jotain omia projektejaan. Ehkä pitäis vaan avaa suunsa ja huutaa mun vuoro! :D Onneks pääsen huomenna syömään entisten työkavereitten kaa nii pääsen vähän nollaamaan.
See you!
-S

OAO (=oman auton omistaja)

En ois kyl ihan heti uskonu näkeväni tätä päivää. Nimittäin sitä, että mulla ois oma auto.. Postauksessa Pelkoa ja inhoa Hyvinkäällä mainitsin ettei autolla ajaminen oo ihan se kivoin juttu ja Wruuumwruuum postauksessa kohtasin vähän pelkojani. Sen jälkeen autolla ajaminen taas jäi ja jäi ja jäi. Sitten tuli muutto ja Tintin kerhon alku lähesty. J:tä rupes selvästi ahdistaa se tieto, että joutuu luovuttaa autonavaimet mulle 3 kertaa viikossa, että pääsen viemään Tintin kerhoon. Matkaa sinne kumminkin on reilu 5 kilsaa ja kävellen matka kestää tunnin (testasin). Mua taas rupes ahdistaa se tieto, että joudun 3 kertaa viikossa ajaa sinne ja takas. Rupesin jo miettii, et kyllä sen 10 kilsaa pystyy kävelee, mutta kun sataa vettä koko ajan ja kun tulee talvi, pötsi kasvaa niin ei oo ehkä mikään ihanteellisin valinta..
Ollaan puhuttu sillon tällön toisesta autosta, mutta ne on jääny vaan puheiks. Viime viikonloppuna J teki siskonsa kaa vähän bisneksiä ja nyt meillä on kakkosauto eli mulla on neljä pyöränen menopeli missä on moottori!

Siis mulla! Ihmisellä, joka ei aja kun pakosta jos sillonkaan :D Tosin toi on tosi pikkunen kauppakassi niin helpottaa huomattavasti ajamista ja mä oon halunnu pienen pienen auton. Eipä J:n tarvinnu luopuu Fordista :D
Melke joka päivä on tullu nyt ajettua, mutta en vielä Hyvinkään ulkopuolella. Ehkä mä joku päivä ylitän sen kynnyksen.
-S

Vauvabuumi

Tuntuu, että joka toinen tuttava, bloggari tai tutun tuttu odottaa vauvaa. Tai ehkä sitä vaan kiinnittää siihen huomiota nyt kun on ite maha pystyssä.
Ajatella, että nyt mennään jo puolessa välissä ja näillä viikoilla sitä saa tietää kumpi tulee jos haluu tietää. Haluttiinko me? No tietysti haluttiin! Mä en ois kestäny odottaa synnytykseen asti.

Vähän ärsytti kun monet oletti, että kahen tytön jälkeen meille tulee automaattisesti poika. Mulla ei ollu mitään fiiliksii siitä kumpi tulee nii odotin tätä rakenneultraa ku kuuta nousevaa. Kun odotin Tinttii mä toivoin niin kovasti tyttöö ettei mitään järkee ja A:n kohalla raskaus oli niin erilainen ku Tintin kohalla, et olin varma pojasta. Tässä raskaudessa on ollu molempien sekotusta, mutta kumminki ihan omanlaisensa. Ehkä pikkusen enemmän halusin poikaa, koska meillä oli nimi jo valmiina ja J tyrmäs ainoon hyvän tyttö nimen minkä keksin niin olin vähän huolissani :D Tästä sekavasta tekstistä saatto ehkä lukee rivien välistä, että tytöt saa pikkuveljen <3

Nyt loputkin jemmatut pienet tyttö vaatteet joutuu pistää kiertoon. Oon säästäny ihan muutamia pikkusia mekkoja Tintiltä mitkä saa jäädä arkistoihin. Helppoohan se ois ollu vaatteitten kannalta, että olis tyttö tullu, mutta kiva päästä hypistää pieniä pojan vaatteita :)

Sisarusrattaat hommattiin jo viime syksynä pikku kolmosta ajatellen. A on sillon vielä sen verran pieni ettei jaksa kävellä tai seisoa seisomalaudalla koko aikaa niin nää oli meille paras ratkasu. Kolmirenkaiset on sporttisen näköset, helposti liikkuvat ja peräkkäin olevat istuimet takaa sen, että pääsee ahtaistaki paikoista. Mulla oli viime lokakuun I love me-messuilla siskon sisarusrattaat lainassa missä oli vierekkäiset istuimet niin ne oli mun mielestä tosi epäkäytännölliset. Ainoastaan kantokoppa uupuu näistä rattaista niin se täytyy hommaa.
Isoimmat hankinnat on jo ennestään (rattaat, sänky ja turvaistuin), vaatteet uupuu ja jotain pientä tilpehööriä. Rintareppu ois kyllä aika must must. Lapsimessuilta bongasin yhen kojun missä esiteltiin mm. matkapottia, imetystyynyjä ja kantoreppuu/liinaa, mutta en kuollaksenikaan muista mikä firma oli kyseessä! :/ Ja seuraavat messut on vasta huhtikuussa ja sillon on vähän turhan myöhästä. No eiköhän tässä puolessa vuodessa löydy joku hyvä reppu (ei BabyBjörniä, niitä ollu kaks ja ne ei ollu hyviä). Onko ehdotuksia?
Vauvatunnelmiin!
-S

Uuden kodin tunnelmia

Ollaan nyt kolme päivää asuttu virallisesti meidän uudessa kodissa. Vanhasta kämpästä haettiin eilen viimisii unohtuneita tavaroita ja siivoiltiin siellä vähäsen. J tekee paremman siivouksen sitten kun rupee maalaa seinii edustus kelposiks.
Lauantaina nukuttiin täällä eka yö ja illalla oli sauna kuumana. Pakko myöntää, että ekana yönä en nukkunu oikeestaan ollenkaan ku jännitin vähän turhan paljon kaikkia pieniä ääniä. Kerrostalossa äänet pystyy pistää naapureitten, rappukäytävän ja liikenteen piikkiin, mutta täällä kun naapurit ei oo seinän takana ja ainoo isompi tie mikä tossa vieressä menee päättyy kotipihoihin, niin onhan se vähän jännää :D

Vanha talo kun on kyseessä niin tää kaipaa pientä pintaremonttia, mikä on ihan ymmärrettävää. Eteisen, keittiön ja takkahuoneen muovimattojen uusimisesta on ollu puhetta ja toivottavasti jos J jaksaa ja kykenee niin tekis sen lomansa aikana. Maalaustakin olis tiedossa, mutta onneks kaikkee voi tehä pikkuhiljaa. Kylppäri ja vessa on rempattu hiljattain niin niistä ei tartte murehtii.

Muuttolaatikoitten purku on vielä vähän vaiheessa ja se on yllättävän raskasta hommaa! Tänää täytyis ottaa asiaks laittaa tyttöjen huone kondikseen tavaroitten/ vaatteitten osalta. Hirveesti kaikkee uutta haluisin tänne nyt kun on tilaa, mutta vararikkohan siinä iskee jos hommaa kaikki kerralla.

Haluisin koko ajan pyytää ihmisii kylään kattomaan tätä uutta kotia, mut toisaalta vieraitten kestitseminen on myös aika raskasta. Varsinkin tän hallitun kaaoksen keskellä.

Tuparit on ehdottomasti pidettävä ja mietinkin, että yhdistän mun synttärit niihin niin tässä olis n. kuukausi aikaa saada kaikki kondikseen. Helpommin sanottu ku tehty ku se kuukausi menee niin äkkiä! Mutta pistetään se onnistumaan :)

-S

Nyt jo?!

Viime postauksessa hehkutin tulevaa muuttoo ja sitä miten siihen on vielä aikaa, että kerkee siivoo rauhassa. Nooh, me saatiinki avaimet jo tänään eli muutto aikastu viikolla. Ja koska oltiin sovittu kaikkien kavereitten kanssa muutto jeesauksista ens viikolle niin ei voinutkaan olettaa, että kaikki pääsis auttaa jo nyt näin lyhyellä varotusajalla ("Hei, muutto oliski jo huomenna!"). Ja vähän asiaa vaikkeutti myös se ettei saatu appiukon pakuu lainaan, mutta onneks peräkärry saatiin. Meiän autos ei  kylläkään oo peräkoukkuu, mut J:n kaverin R:n autossa on ja se pystyy auttaa.

Kävi kans pari viikkoa sitten semmonen kiva pieni juttu, että astianpesukone päätti sanoo sopimuksen irti eikä ollut tyytyväinen elämäänsä niin päätti pissata vedet lattialle. Sitä vettä oli myös laminaatin alla joten J repi osan laminaateista irti. Kosteusmittaus tehtiin ja kaikkien onneksi vesivahingolta säästyttiin. Nyt saa nähä milloin vakuutusasiat etenee, että tultais pistää lattia kondikseen. Tää kämppä on kyllä meiän hallussa koko Elokuu niin ei oo onneks päivän päälle.
Toisaalta on vähän haikee muuttaa tästä, mut sit taas toisaalta oon oottanu tätä ku kuuta nousevaa nii on vähän ristiriitaset tunteet. Ehkä mua eniten jännittää se, että se kun ei oo vartin kävelymatkan päässä keskustasta niin jämähdän sinne. Toivotaan, että naapurustosta löytyis Tintin ikäsii lapsii, että se sais kavereita siitä läheltä.
Muutto tunnelmiin,
-S

Muuttokuumetta

Se on nyt virallista! Me päästään muuttaa Elokuussa uuteen kotiin! Jippiajee! Heipparallaa kerrostalo-asuminen, heipparallaa yläkerran juopot, jotka kattoo keskellä yötä jalkapalloo ja huutaa ku sikaa tapettais, heipparallaa naapurin rasittava koira, joka haukkuu yhtä soittoo kun posti tulee tai kun se jätetään yksin, heipparallaa rappukäytävän äänet ja heipparallaa saunavuorot! Teitä ei tule ikävä!
Se mitä tulee ikävä on vastapäinen vanhempi naapurin rouva, jonka luona Tintti oli usein kylässä ja piti Tintille ulkona seuraa. Uusi koti ei ole niin lähellä keskustaa ja joudun ottamaan auton käyttöön kun vien Tinttiä kerhoo (hyyii..). Tintin yksi kerhokaveri asuu ihan meiän vieressä ja meistä on tullu tämän äidin kanssa kavereita niin kahvittelu ei enää käy näin helposti. Mutta ei tehdä näistä asioista ongelmia.
Meidän uusi koti on meidän vuokraemännän omistama omakotitalo, josta nyt nykyiset vuokralaiset muuttaa pois. Tästä kämpästä puhuttiin jo Tammikuussa ja nyt vihdoinkin päästäis ens kuussa muuttamaan.
98m2 1-kerroksinen omakotitalo iiisolla pihalla, 2 isoa makuuhuonetta, takkahuone, sauna ja erillinen vessa. Ainoo miinus on, että keittiö on tosi pieni, mut kyllä mä pystyn elämään sen kanssa. Olkkarin puolelle saa laitettuu ison ruokaryhmän nii ei tartte siel keittiössä asuu. Periaatteessa oltaisi mahuttu asumaan tässäkin yli vuosi, mutta naapurit ja vetoinen kämppä oli aika iso syy muuttoon jo tässä kohtaa.
Mua pelotti hirveesti, että se kämppä on ihan hirvee mörskä ku on semi vanhasta talo kyse eikä ulkoo päin mikään luksus. Se onneks yllätti mut tosi positiivisesti. Nyt pääsee hävittää turhii tavaroita ajoissa ja siivoomaan kaappien ylähyllyjä, uunin alta ja sivulta eli just tommosii mitkä voi tehä jo nyt eikä viimisinä päivinä ku sillon on kaikkee muuta tekemistä. En malta oottaa!

-S

Pikku neiti 4vee

Tintin 4v synttäreitä juhlittiin viime viikonloppuna. Se on jännä miten juhlii järkkäilee monta päivää ja ne on ohi muutamassa tunnissa. Moni kutsuttu ei päässy tulemaan tai tuli vähän myöhemmin. Ei se kyllä haitannut, koska ihmisiä riitti ja meillä ei oo mikään kartano :D On täällä kyllä enemmän tilaa kun siinä edellisessä asunnossa missä tuli järkättyy kaikkii bileitä ja vieraita oli aina plus miinus 20. Tein näille synttäreille jätsibaarin mikä oli aika kiva, vaikka ite sanonki. Oli karkkii, keksimuruu, kastikkeita, hilloo ja marenkimuruu.  Blogeissa ja muissa on tullu vastaan purkkeihin tehdyt juustokakut niin pakkohan munkin oli ne testaa. Niissä oli ihan hirvee homma.. Tuli kyllä tosi söpöjä ja vieraat tykkäs. Elsa-kakun lupasin tehä jo viime vuonna, mut en jaksanu niin tein sen nyt. Täyte oli kyllä liian löysää, lumihiutaleet hajoili ku irrotti ne lautasesta, Elsa-kakkukuvat oli loppu (leikkasin kuvan muropaketista..) ja A sörkki kuorrutetta koko ajan. Täytyy tästä lähtien tehä kakut yöllä kun kukaan ei oo koskemassa niihin.
Kaikesta stressaamisesta huolimatta juhlat oli onnistuneet ja Tintti sai tosi ihania lahjoja. Se hävis niitten kanssa alta aika yksikön niin kauheesti ei tullu niistä todistusaineistoo :D

Jännitin vähän Tintin 4v neuvolaa, että paljonko se on kasvanu ja osaako tehdä tehtävät mitä sille annetaan. Turhaan jännitin, kaikki meni oikein hienosti ja neuvolatätikin sano, että Tintti on oikee keijukainen. Pituutta oli 100,4cm ja painoa 14,5kg. Hyvän kokonen tyttö :) Ainoo "miinus" oli se, että saatiin lähete puheterapeutille. Tintti ei osaa sanoa K:ta, D,tä eikä R-kirjainta, mutta K on se ongelma. Tintti sanoo K:lla alkavat sanat T:llä mikä voi olla ulkopuolisille vaikeata ymmärtää. Jonot puheterapiaan on puolesta vuodesta vuoteen ja siinä ajassa voi luonto korjata virheet jolloin terapiaan ei tartte mennä.
Kun aattelee Tinttiä muuten persoonana niin se on tosi empaattinen ja loppu peleissä tosi kiltti. Tahtoo siinä tytössä on kyllä ku pienessä kylässä ja välillä huudetaan toisillemme naamat punasena. Vauvaa odottaa ihan into piukeena ja A:ta kohtaan on ollu aina tosi ihana. Perus tappeluu nyt aina on, mutta ei ikinä huvikseen rupee mättää siskoo pikku autoilla päin näköö tai potki kumoon. Mä voisin kirjottaa monta sivua siitä millanen Tintti on. Kuinka tulee välillä viereen nukkumaan ja jos näkee pahoja unia niin äitin pitää pusii ne pois. Haluu, että laulan sille ennen nukkumaan menoo Muumimamman laukkua tai Muumipeikkoa vie pieni iloinen tie. Tintin lempiruokaa on pillimehu, suklaamuna ja kana. On se vaan semmonen hassun hauska äitin ja isin pieni höpöpallero <3

Siirtyminen isojen tyttöjen sänkyyn

Mä olin pitkään pohtinu, että pitäsikö siirtää A pois pinniksestä ja hommaa sille samanlainen sänky ku Tintilläkin on. Rupes vähän rassaa se nostelu sänkyyn ja pois ja toinen syy oli kans se, että A rupes olee oma-aloitteisesti sänkymyönteinen. Löysin sen nimittäin vähän välii nukkumasta päikkäreitä Tintin sängystä. Tintti oli samaa ikäluokkaa kun A nyt (eli melkee 1,5v) kun siirty jatkettavaan sänkyyn.

Tori.fi:stä löysin samanlaisen sängyn ku Tintillä (Ikean Minnen) ja J kävi sen ystävällisesti hakemassa viime viikolla. Lastenhuoneen järjestys meni uusiks ja piti tehä vähän mittailuja, että toimiiko mun pään sisäinen visio. Sehän toimi paremmin kun hyvin. Ainoastaan pikku pöytä piti siirtää pois sieltä, kun sille ei löytyny enää mitään järkevää paikkaa. Joten mä sain siitä yöpöydän :D

Tv-taso siirty toiselle seinälle ja nyt tuntuu, että siellä olis ehkä vähän enemmän tilaa. Kiiltokuvia postauksessa näkyy millanen järjestys tyttöjen huoneessa oli aikasemmin.
Mites A:lla yöt on sitte menny uudessa sänkyssä? Päikkäreille menee melkeenpä ittekseen, kun sanoo vaan että meeppäs sänkyyn. Tosin nyt sekin vähän vaikeutuu kun Tintti on kesälomalla niin ei olla päikkäri aikaan kaksin.

Jos laittaa tyttöjä yhtäaikaa yöunille siitä ei tuu yhtään mitään. Tintti höpisee vähän välii jotain, vaikka kuinka käskee pitää pään ja silmät kiinni. Ja A vaan villiintyy ja läpsii Tinttii. Viime yönä taistelin A:n kanssa yli puol tuntii, että sain sen nukkuu. Teen yleensä niin, että laitan sänkyyn, toivotan hyvät yöt ja meen istuu trampoliinille selkä siihen päin ja luen esim. jotain lehtee. No tää apina kiipes koko ajan pois ja tuli virnuu siihen trampoliinin viereen. Menin sit hirveen tappelun jälkeen sen viereen istuu ja silittelee sitä. Yritä siinä ny pitää pokeri naamaa ku toinen vaa nauraa, tökkii sormella ja on niin söpönä siinä :D Sitten kun nukahtaa niin ei tuu pois, vaikka heräis (tekee sitä välillä vieläkin). Aamulla vasta tepsuttaa meiän makkariin. Tosin huutaa eka, ettei jää epäselväks, että neiti on heränny.
Minkä ikäsenä teillä siirryttiin/siirrytään pois pinniksestä?
-S

Kasvisruokailua

Jotkut jotka on lukenu mun blogia ennen pitkää taukoa saattaa muistaa postauksen missä kerroin, että hörhöönnyn helposti kaikista erilaisista jutuista (muistin virkistykseksi postaukseen pääsee tästä ja heitinkö vesilintua sen kertaisella hörhööntymisellä? Kyllä heitin :D). Viime vuodenlopussa sain idean ruveta kasvissyöjäks. En heti ajatellu loppuelämää vaan testata millasta se ois ja toimisko se mun kohalla (jos se ois vähän auttanu painon pudotuksessakin..). Joulu oli sopivasti aikaa reilu kuukausi niin se oli ns. Deadline. J ei kauheesti innostunu ku luuli ettei meil ois sit muuta ruokaa ku rehuja ja rupes vinkuu et kukaan ei syö seen kaa enää kebabia :D. Ajatuksena oli kans se, että samantyylistä ruokaa on tullu syötyä niin paljon, että halusin vähän vaihtelua. Maitotuotteet, kalan ja kananmunan jätin ruokavalioon eli punainen liha ja kana jäi pois. Eli ei nyt ihan virallista kasvissyöntiä ollu :D
Jalotofun nettisivut ja pieni reseptivihkonen ja Pinterest oli kovassa käytössä.
Aika monia ruokia pystyin tekee koko posselle, tosin A oli vielä sen verran pieni, että sen ruokaa piti fiksaa tavalla tai toisella.

Olin aluks aika skeptinen siitä, että syökö J mitään näistä mun tekeleistä, mut tosi hyvin siihen uppos melkeenpä kaikki ruoat. Sosekeitot ei oo ihan sen juttu. Sano kyllä, et punajuurikeitto oli hyvää.
Mun ja J:n yhteiseks lempparis tuli teriyakimarinoitu tofu riisillä. Täytyis tehäkki sitä taas joku päivä. Tofu (pääsääntösesti Jalotofun) oli muutenkin kovassa käytössä. Laitoin sitä mm. täytettyihin paprikoihin ja kaalikääryleisiin. Soijarouhe tuli myös tosi tutuks. Siitä sai tehtyy nopsasti esim.
Makaronilaatikon, joka uppos koko posselle. Samoin "jauheliha"kastike ja spagetti hävis ku tuhka tuuleen :) Niitä en kyl hetkeen enään tee ku tulee rupee vähän korvista ulos.

Joulun lähestyessä mietin, että jatkaisinko tätä. Kattelin erilaisia kasvis-jouluruokia ja kirjottelin ylös mitä tekes, mutta päädyin perinteisiin eli kinkkuun ja laatikoihin.
Harmittaa, kun ei tullu kirjotettuu ylös, että tuntuko kropassa jotenki erilaiselta. Näin puol vuotta myöhemmin sitä on vaikee muistaa. Eilen kyllä mietin, kun on palannu takas tähän vanhaan (huonoon) syömiseen, että asialle pitäis tehä taas jotain. Armanin Pohjantähden alla jakso Ravinto sai ajatukset rullaamaan samoin eilinen Rolls-kokemus. Aamulla vetäsin naamaan pienen smoothien (ite tehty), vichyy, kupin teetä ja muutaman salmiakin. Vein Tintin yheks kerhoon ja siitä raskausajan verikokeisiin. Kun pääsin verikokeista lähemmäs puol kolmee, sovittiin J:n kanssa et mennää käymään kahvilla ku molemmat ollaan keskustassa. Rupesin siin sit valittaa et on jo jäätävä nälkä, et mennää Rollsiin syömään. Vetäsin sit Mama-aterian ja voi luoja se oli virhe! En syöny sen jälkeen enää mitään koko iltana, koska mulla tuli niin ähky ja turvonnu olo, joka vaan jatku ja jatku ihan siihen asti ku menin nukkumaan. Ikinä en oo katunu hamppari-annoksen syömistä niin paljon. Miks me ei vaan voitu mennä sinne Arnoldsiin bagelille?
Vaikka nyt kiroon sitä, että söin ton helvetti-annoksen niin en mä ajatellu ruveta uudelleen tälle kasvisruoka-linjalle, koska sekään ei ollu täysin mun juttu. Osa tofuista ja kasvisvaihtoehdoista (leikkelen korvikeet) oli niin jäätävän makusii, ettei mitään järkee. Eri ruokien tekeminen on aikaa vievää ja loppupeleissä ku suurin huuma on ohi, multa loppuu ideat kesken. Mulla ei ollu mitään eettistä syytä ruveta osittaiseks vegetaristiks niin en pakota itteeni syömään tuotteita mistä en tykkää. Välillä on ihan fine vetästä roiskepizza puolikylmänä naamaan ja välillä on taas kiva vähän hifistellä. Ei sama ruokavalio sovi kaikille. Täytyy löytää se kultainen keskitie ja ruveta kuulostelee omaa kroppaa, että mitä se kaipaa (lisää vettä) ja mitä se ei todellakaan kaipaa (pullamössöä). Mikä toimii teillä ja mikä ei?

-S

Puppy love

Eilen oli vihdoin ja viimein kauan odotettu neuvola. Jeij! Ihan perus jutut vaan käytiin läpi, suvun/ perheen sairaudet mitkä pitää ottaa huomioon, raskaus ajan liikunta/syöminen, verenpaine, hemoglobiini ja paino. Mä tykkään tosi paljon mun ns. uudesta neuvolatädistä, jonka tuli mulle joku vuosi sitten kun neuvola vaihtu ja edellinen jäi eläkkeelle. Ei siis haittaa, vaikka siellä vierähtäis tunteja :) Parasta koko käynnissä oli, kun kokeiltiin kuultaisko jo nyt sydänäänet. Näillä viikoilla (9+3) kohtu on vielä niin alhaalla ettei oo mitään takuita, että kuuluis. Ei saatukaan kuuluviin, mut mittauslaite sai muutamaan otteeseen näkyviin sykkeen joka oli reippaasti yli 130. Eli on siellä elämää sittenkin <3 Ens viikolla pitää soitella aikaa ultraääneen ja mennä verikokeisiin.
Mun täti kasvattaa pieni muotosesti Havannankoiria ja käytiin eilen kattomassa 5vko ikäsiä pentuja. Aivan ihania lutupalleroisia! Tytöt oli ihan liekeissa.

Tintti ihastu kovasti tuohon kermanväriseen ja halus koko ajan sen syliin. A oli välillä ihan innoissan, mut sit rupes hermostuu ku niitä pentuja tulivaan kimppuun :D Kuusi ihanaa vauvaa joista 4 oli tyttöjä ja 2 poikia. Kaikki (valitettavasti) pääsevät uusiin koteihin muutaman viikon päästä. Tämä oli toinen pentue minkä tätini oli astuttanut, mutta viime kerralla tuli vain kaksi pentua. Ehkä seuraavasta pentueestä tätini pitää yhden pennun itsellään ;) Jos kiinnostuit rodusta niin käy kurkkaamassa tätini nettisivut johon pääset tästä linkistä 

Hyvää viikonloppua!

-S

Yhtä juhlaa

Kesä tuppaa yleensä olee sitä kuuminta juhlasesonkia ja mekin saadaan osamme siitä. Millon on synttäriä, valmistujaista jne. Kuten mainitsin postauksessa Aika kultaa muistot että vietetään mamman 5-kymppisiä ja meillä oli aivan mahtava lahja sille mitä J oli hautonu jo pitkään. Vihdoinkin voin paljastaa sen myös teille!

J teetti kaverillaan äitille pöllökorvikset ja siihen sopivan rannekorun (äiti on true pöllöfani)! :) Tietysti piti ettii hyvä rasia niille ja ei lahja oo mitään ilman kunnon kukkapusikkoa. Nessutkin ostettiin ja oli kyllä lähellä, ettei pakettia tarvinnu avata oli äiti sen verran otettu. Mä osallistuin sen verran koko lahjaan, että kirjotin kortin :D Mulla on samantyylinen rannekoru, mutta kivillä minkä sain pari jouluu sitten lahjaks ja samalla, kun J tilas äitille noi korut tilas mullekkin rannekoruun mätsäävät korvikset (ihan muuten vaan) <3
Mä suunnittelin pitkään, että pitäisinkö pienen puheen jos tulee joku hyvä rako ja uskaltaisinko, mut niin mä vaan menin pois mukavuusalueelta pidin pienen puheen ilman lunttilapua. Sydän hakkas kyllä tuhatta ja sataa ja ääni värisi, mutta oli se sen arvosta :)
Kuvii ei tullu otettuu ihan kauheesti, ku keskityin syömiseen, tanssimiseen ja seurusteluun. Pikku likat ei ollu sekunttiikaa paikallaan, että niistä ois saanu otettuu mitään todistus aineistoo.  Alkuillasta  J soitti sen siskolle ja kysy voisko ottaa tytöt yöks, että saatais olla kahestaan ja nauttii rauhassa noista synttäreistä. Ei tarvinnu koko aikaa juosta perässä ja kieltämässä ja sai juoda teenki lämpimänä.

Äiti oli tilannu sen mekon EMP:ltä ja musta se oli tosi ihana! Täytyy kysyy jos se lainais sitä mulle joku kerta :D Pikkuveljen kaa oli ihan must ottaa selfie ;) Harmi ettei tullu otettuu mitään perhepotrettii meiän possesta, mut saatiin sentää yhteiskuva musta ja J:stä. Oli taas yhet isommat bileet missä ei tullu otettuu limuu vahvempaa. Toisaalta ehkä ihan hyvä vaan, olis menny seuraava päivä kumminkin harakoille. Mutta oli kyllä tosi hyvät juhlat ja ois voinu kyllä viihtyy pidempääkin, mut nyt ku oli mahollisuus nauttii toistemme seurasta ilman lapsii nii pitihän se käyttää hyväks. Seuraavana aamuna sai nukkuu ihan rauhassa niin pitkään ku nukutti eli puolille päivin :D

Seuraavalla viikolla oli mun siskon nuorimman tytön 1v synttärit. Eli pelkkää partyy.

Eikä nää juhlat tähän pääty. Kesäkuun alussa mennään J:n pikkuserkun valmistujaisiin ja juhlitaan J:n 26v synttäreitä. Puolessa välissä kuuta on J:n kummitytön ristiäiset ja seuraavana päivänä pidetään Tintin 4v synttärit. Heinäkuussa on siskonpojan 12v synttärit. Huh, tuleekohan muita juhlia vielä siihen väliin? Onko teillä kesä pelkkää juhlaa?

-S