6. hääpäivä

Mulla ja J:llä oli kuudes hääpäivä Perjantaina. Kauheesti oli suunnitelmii, että mitä tehtäis, koska meillä oli tiedossa lapsi vapaa viikonloppu, J:n sisko otti pikku missit yökylään. Päätettiin lähtee käymään Hangossa kiertelee kaupunkia ja  syömään. Matkan varrella poikettiin muutamalla kirppiksellä.

Arkkitehtuurisesti Hanko oli tosi kaunis kaupunki. Kumpikaan ei ollu aikasemmin käyny niin käveltiin pitkin keskustaa ja etittiin samalla jotain hyvää ruokapaikkaa. Harmi ettei kukaan ollu kertonu (kun vasta jälkikäteen), että Hanko on täysin kesäkaupunki joten kaikki paikat oli KIINNI! Ja keskuta oli ihan autio!

Loppupeleissä käytiin S-marketissa ja haetiin juotavaa, kolmio-leivät ja Rocky Road-"kakkua". Meillä ei tosin ollu mitään millä sen ois leikannu niin J vähän hyödynsi työkaluja. Hätä se keinot keksii :D

Lähettiin ajelee kohti Vantaan Flamingoa, että päästään johonki ruokamestaan mikä on takuuvarmasti hyvä. Molemmilla kauhee nälkä nii ei viittitty lähee arvailee oisko vierus kunnissa jotain hyvää mestaa. Chigo'sissa oli hyvät ja täyttävät ruuat.

Mä olin kylmettäny itteni siellä Hangossa ihan kokonaan, että palelin vaan loppuillan.  Siellä kävi koko ajan kylmä tuuli ja mulla oli ihan selkeesti liian vähän päällä. Oli luksusta päästä omaan sänkyyn lämpimään. Tää hääpäivä ei menny ihan suunnitelmien mukaan, mutta saatiinpa nauttia toistemme seurasta ja opittiin, että Hankoon mennään kesällä!
-S

Let's kiss and make up

Aina silloin tällöin tulee riideltyä oman kumppanin kanssa, eikä se ole kivaa, mutta riitely puhdistaa ilmaa ja sen jälkeen kun kaikki on saatu sovittua niin on helpompi hengittää.

Meillä on J:n kanssa ollut kirjoittamattomana sääntönä ettei vihaisena mennä nukkumaan. Jos meillä on joku riita niin siinä menee sitten vaikka koko yö kunhan asiat on saatu selvitettyä. Eikä me myöskään harrasteta mykkäkoulua. Välillä joutuu kyllä jankkaamaan, että -Mikä nyt on? -Sano vaan -Vaivaako vielä joku? Ja olen ainakin itse huomannut, että ensimmäinen reaktio on vastata -Ei mikään vaivaa, vaikka kuinka vaivaisi. Sitä ei vaan saa heti sanottua.

Luin joskus jostain, että riidan aikana ei saisi sanoa -Sä et ikinä tai -Sä aina. Se oli ihan hyvä pontti, koska ikinä ja aina on aika vahvoja ja lopullisia sanoa. Pakko myöntää, että syyllistyn tuohon syyttämiseen välillä itsekkin.

Me koitetaan välttää sitä ettei riideltäis lasten edessä tai lasten kuulleen. Muistan kerran kun otetiin J.n kanssa yhteen, molemmat huudettiin toisillemme naamat punasena ja Tintti kuuli sen ja tuli mun jalkoihin itkemään. Ette usko kuinka sydäntä särkevää se oli. Ei lasten tarvitse olla todistamassa kun vanhemmat selvittelee välejään välillä hiukan kovaankin ääneen. Kun ajattelen omien vanhempieni riitelyä, ollessani paljon nuorempi niin menin omaan huoneeseen ja laitoin korvalappustereoista musiikin kovalle ettei tarvinnut kuunnella.

Joskus molemmat vollotetaan silmät päästä, mutta useimmiten se olen kumminkin minä. Kun kaikki on puitu läpi niin halaillaan pitkään ja pidetään toisiamme hyvänä. Viimeisin riitamme sai minut ajattelemaan, pienen avustuksen kautta, omaa käytöstäni. Kun ajattelee asioita mitkä toisessa ärsyttää niin kannattaa ajatella omaa käytöstä ja miettiä vaikuttaako se jollain tavalla siihen toiseen osapuoleen. Jos muuttaa omaa käytöstään niin pystyykö sitä kautta vaikuttamaan myös toisen käytökseen. Joskus ne ongelmat löytyvät kun katsoo peiliin.

Blogipsykologisin terveisin -S

(Kuvat lainattu googlesta)