Pitkästä aikaa ihana viikonloppu

Meillä on ollu kotona viime viikot tosi nihkee tunnelma. Parit riidat saatiin viikon aikana käyntiin, koska edellistä ei oltu kunnolla selvitetty niin tietysti se toinen riita odotti tuloaan. Perjantai-iltana saatiin vihdoin asiat kunnolla selvitettyä pienten huutojen ja itkupotkuraivareitten kautta. J lähti siitä vielä käymään kaverin kaa ulkona niin sain rauhassa itkettyä pahaa mieltä pois. Vaikka asiat on sovittu mä tartten sen oman hetken selvityksen jälkeen A oli jo nukkumassa, mutta Tintti katto piirrettyjä meiän makkarissa ja toi mulle nessua ja sano, että voi soittaa isille ja pyytää sen kotiin, koska äitillä on vielä paha mieli ja äiti itkee. Voin kertoo, että ton pienen uhmakkaan 4-vuotiaan hellyydenosotus ei laannuttanu yhtään sitä niagaran-putousta <3
Lauantai alko paremmin ku hyvin. Oli ihana ilma. Aurinko paisto ja oli lämmintä. Tuntu, että koko viikon paha mieli pyyhkiyty vihdoinkin täysin pois. Lähettiin heti aamupäivästä hakee meille yöpöydät makkariin.

Sitten lähettiin Klaukkalaan Viirin kirppikselle. Löysin muutamat mammavaatteet ittelleni ja A:lle muutaman vaatteen. Vauvalle ei oikein löytynyt mitään. Yhet perus sukkahousut, mutta muuten poitsun vaatevarasto huutaa tyhjyyttä. No on tässä vielä aikaa.

Kirppiksen jälkeen maistu pieni mättöruoka ja maha täynnä oli hyvä ajella kotiin. Loppuilta meillä meni pihahommissa. Leikattiin nurmikkoo ja haravoitiin. Oli ihan hirvee tuuli, mutta saipa lapset touhuu pihalla.

Sunnuntai meni ihan kotosalla ja mä oon viikonloppusin aika huono laittaa ruokaa, haetaan yleensä hampparit, pizzaa tai syödään koko päivä vaan sipsii ja namii :D Nyt sit tein kunnon pataruoan ja jälkkäriks omenapaistosta (naapurin omenapuu ikävästi tiputtaa omenoita meiän pihalle :D). Sattu olee vielä jätsii pakkasessa. Oli kyllä ihana syödä koko perheen voimin.

Toivottavasti näitä perheen kesken vietettyjä viikonloppuja tulee useemmin ja ne olis muutakin kun molemmat nenä kiinni puhelimissa ja lapset kattoo vaan piirrettyjä. Lasten kanssa täytyy olla enemmän läsnä ja Tintti nautti kovasti ku J oli sen kanssa potkimassa palloa ja pyöräilemässä. Niiden täytyis viettää enemmän aikaa kahestaan, koska Tintillä menee hermot siihen kun A on koko ajan pyörimässä jaloissa ja kyllä sen huomaa miten kovasti kaipaa isin seuraa. Vaikka raivoo siitä jos isi hakee kerhosta eikä äiti :)
-S

(Lapsi)messuja ja (lapsi)mietteitä

Sunnuntaina oltiin messuilemassa ja ensimmäistä kertaa sain blogipassin niin tunsin itteni ihan julkkikseks! :D

Nähtävää oli tosin paljon, mutta parhaiten jäi mieleen Pikkustoori. Aivan ihania sisustustauluja lapsille, kertoen samalla taulun tarinan. Sisustus on muutenkin niin lähellä sydäntä, että tää kolahti ja kovaa. Taiteilija Hanna Puntila oli ihmisenä tosi lämmin ja omistautunu. Oli mukavaa jutella Hannan kanssa ja kuulla siitä miten hän lähti tavoittelemaan sitä omaa unelmaansa. Koskaan ei ole liian myöhäistä. On uskomatonta miten jollain on tommonen talentti. Olen kade ;) Hannan verkkokaupaan pääset tästä pikkustoori Käykää tykkäämässä myös hänen fb-sivusta.

Oltiin tosiaan liikenteessä ilman lapsia ja olihan se helppoa, kun ei tarvinnut olla vahtimassa ettei kukaan karkaa kärryistä, kiukuttele kaikesta tai ole syömässä mitään epämääräistä. Silti ajateltiin, että tytöt olis tykänny noista messuista ja ens vuonna otetaan ne mukaan.
Sehän ei ole mikään salaisuus, että meidän lapsiluku ei ole vielä täynnä. Tänä aamuna, kun sisko tuli käymään aamuteellä ja meillä oli ihan järkyttävä hulabaloo meneillä, vaikka oltiin oltu vasta kaksi tuntia hereillä, niin sisko kysy, että "Vieläkö haluut sen kolmannen?" Tää päivä on ollut yhtä koettelumusta ja kärsimystä, kun Tintti on koetellut rajojaan (ja mun hermoja) ihan todenteolla. A huutaa omaa pahaa mieltään ja väsymystä niin kyllä sitä väkisinkin miettii, että "Voi jumaliste!"

 Aina ei todellakaan ole helppoo. Huudetaan, paiskotaan ovia ja tavaroita, kiusataan, sotketaan... Listaa vois jatkaa loputtomiin. Rakastan noita mun pieniä apinoita niin paljon, että sydämeen sattuu.  Maailmassa on niin paljon pahaa, että välillä haluaisin kasvattaa tytöt omassa pienessä kuplassa, että saisin pidettyä heidät turvassa. (Sillä tavallahan ne psykopaatit syntyy :D )

Ehdottomasti haluan sen uuden valvottamaan, sotkemaan ja loppupeleissä kiusaamaan siskojaan. Sekään asia ei ole itsestään selvyys. Kuukaudesta toiseen haave siirtyy ja joutuu nielemään pettymyksen uudelleen ja uudelleen. Ympärillä tapahtuvat raskautumiset (varsinkin vahingossa) saavat verenpaineen nousemaan ja siitä huomaa miten kovasti tahtoisi sen asian osuvan omalle kohdalle. Kun joku mainitsee, että on vauvakuumetta niin helposti sanotaan, että ota nämä Pirkko-Petterit hoitoon niin vauvakuume häviää. Ei se ihan niin mustavalkoista ole. Et pysty kiintymään viikonlopun hoidossa oleviin Pirkko-Pettereihin samalla tavalla kuin omaan. Silloin, kun siskoni sai ensimmäiset lapsensa sanoin usein, etten ikinä halua omia lapsia tai lapset ovat kivoja niin kauan kun eivät ole omia. Nyt tilanne on hieman toinen. Sydämessäni olisi vielä niin paljon rakkautta jaettavaksi.

-S

Pyöräilykausi avattu

Tintti sai viime vuonna synttärilahjaksi pyörän, mutta siitä ei ollu vielä kauheesti iloa sinä kesänä, kun oli niin kauheen iso. Nyt ollaan otettu pyörät tallista ja Tinttikin osasitosi hienosti pyöräillä! Äitin iso tyttö <3 Nyt täytyis hommata sellanen pyörän peräkärry niin sais A:n laitettuu sinne kyytiin. Ja mulle oma pyörä, kun se mikä mulla nyt on, on tuttavalta lainassa (ollu viime kesästä lähtien).

-S

Olipa kerran vaseliini...

Olipa kerran puolikas purkki vaseliinia. Vaseliini purkki eli rauhallista elämää, kunnes eräänä kauniina kevät päivänä vaseliini kohtasi TAAPERON!

Tämä hirmuinen taapero levitti viattoman vaseliinin ympäri vaseliinin kotia, naamaansa, hiuksiinsa ja taisi jopa syödä osan!

Mutta vaseliini oli ovela. Taapero ei tiennytkään, ettei se lähde hänen hiuksista ihan helposti. Taaperon hiukset jouduttiin pesemään ei yhden kerran ei kaksi kertaa vaan jopa kolme kertaa!  Ei auttanut shampoo, ei vauvaöly eikä Fairy, vaseliini sen kuin pysyi tukassa.

Taapero joutui tyytymään kohtaloonsa ja jättämään vaseliini hiuksiinsa ja toivomaan, että se lähtisi ajan kuluessa. Mitä opimme tästä tarinasta? Älä koskaan jätä vaseliinia vartioimatta!

The End!
-S

Retkeilypäivä

Eilen oli tosi ihana ilma niin päätettiin lähtee Tintin kerhon jälkeen retkeilee Myllykoskelle. Haettiin kaupasta vähän retkieväitä mm. makkaraa, että päästään vähän grillailee.

Se reitti mikä me valittiin ei ollu kaikkein helpoin varsinkaan kun oli rattaat mukana. Viime kerralla kun oltiin niin A oli rintarepussa ja sillon ei ollu lunta saatika jäätä. J joutu välillä kantaa A:n rattaineen päivineen, että päästiin eteenpäin.

Päästiin vihdoin ja viimein ehjänä ja hengissä perille. Notskin sytyttämisessä meni tovi jos toinenkin kun oli niin märkää eikä tolle paikalle ollu jätetty polttopuita. Sai J sen syttymään (mitäpä se nyt ei sais syttyy ;) ) niin päästiin grillaa. En muistanukkaa miten hyviä grillatut vaahtokarkit on! Ei kauheen kauaa keretty hengailee kun rupes tulee kylmä ja A oli jo ihan hermoraunio. Mentiin lyhyempää ja suorempaa reittiä takas autolle. Se ylämäki oli tosin ihan jäässä niin oli vähän haastetta päästä se ylös (sen takii ei alunperin sitä reittii edes valittu ja haluttiin kumminkin kävellä enemmän ku 5min).

Kaiken kaikkiaan retki oli onnistunu. Tytöt tykkäs (paitsi loppuvaiheessa), sai raitista ilmaa, pääs grillaa ja pois kotiympyröistä. Mä tykkään tehä lasten kanssa kaikkee ja käydä paikoissa, koska noista jää muistoja ja tytötkin varmasti tykkää muistella isompana, että mitä kaikkee ne on tehny pienenä. Ens kerralla mennään sitten kun on vähän lämpimämpää, että Tintti pääsee J:n kanssa kalastamaan.

-S

Suklaakakkua ja Sympatiaa

Sain kuin sainkin tehtyä suklaakakun serkkuni valmistujaisiin vaikkei se mennytkään niin kuin Strömsösä. Kuten mainitsin en löytänyt ohjetta jolla olin tehnyt kuorrutuksen omaan ja tädin kakkuihin. Muistin, että kuorrutukseen tuli voita, tomusokeria, suklaata ja tummaa kaakaojauhetta tosin määriä en muistanut. Joten piti soveltaa... Kaikki meni hyvin kunnes lisäsin sulan suklaan. Koko helahoidosta tuli rakeista niinpä lisäsin voita ja kaakaojauhetta ja tomusokeria. Pienen säätämisen jälkeen maku oli aika hyvä, mutta kuorrute todella löysää, koska olin humpsauttanut liikaa kaakaota (sekoitin siis kaakaojauheen veteen). Ei kun jääkaapiin ja toivoin, että se kerkeisi jähmettymään sen verran, että sen pystyisi levittämään. Aikaahan oli itse lähtemiseen vajaa kolme tuntia. Ai miten niin jätin taas kaiken viime tippaan? Ei kulunut onneksi kauaa kun sain kakun kuorrutettua.

Täytteessä oli kuohukermaa, mansikkasurvosta ja vaniljakreemijauhetta. Kakkua kehuttiin juhlissa taivaalliseksi, mutta itsekriittisenä en ollut täysin tyytyväinen siihen. Ensi kerralla otan ohjeet ylös.

Tänään on ollut melkein normipäivä. Aamulla käytiin Tintin kanssa lääkärissä näyttämässä hänen huultaan. Tintillä on ollut pienestä pitäen pallero ylähuulessa ja saatiin aikanaan lähete lastenlääkärille siitä, koska neuvolalääkäri ei osannut sanoa mikä se on. Hematooma eli verisuoni-ja kudoskasvain. Täysin vaaraton ja se voi tulla mihin vain, Tintille se tuli ylähuuleen. Se ei ole koskaan vaivannut ja lääkäritkin ovat sanoneet sen pienentyneen ja antaa sen surkastua itsekseen pois. Seuraava käynti onkin vasta kolmen vuoden päästä.

Alkuillasta menin reilun viikon tauon jälkeen reisi-vatsa-pakara-jumppaan. Kyllä sen tunsikin, että on ollut taukoa. Teki kyllä todella hyvää. Se lähteminen on vain aina yhtä nihkeetä. Onneksi kaunis ilma edes auttoi lähtemistä. Huomenna taas uudelleen jumppailee.

-S