maanantai 18. huhtikuuta 2016

(Lapsi)messuja ja (lapsi)mietteitä

Sunnuntaina oltiin messuilemassa ja ensimmäistä kertaa sain blogipassin niin tunsin itteni ihan julkkikseks! :D


Nähtävää oli tosin paljon, mutta parhaiten jäi mieleen Pikkustoori. Aivan ihania sisustustauluja lapsille, kertoen samalla taulun tarinan. Sisustus on muutenkin niin lähellä sydäntä, että tää kolahti ja kovaa. Taiteilija Hanna Puntila oli ihmisenä tosi lämmin ja omistautunu. Oli mukavaa jutella Hannan kanssa ja kuulla siitä miten hän lähti tavoittelemaan sitä omaa unelmaansa. Koskaan ei ole liian myöhäistä. On uskomatonta miten jollain on tommonen talentti. Olen kade ;) Hannan verkkokaupaan pääset tästä pikkustoori Käykää tykkäämässä myös hänen fb-sivusta.





Oltiin tosiaan liikenteessä ilman lapsia ja olihan se helppoa, kun ei tarvinnut olla vahtimassa ettei kukaan karkaa kärryistä, kiukuttele kaikesta tai ole syömässä mitään epämääräistä. Silti ajateltiin, että tytöt olis tykänny noista messuista ja ens vuonna otetaan ne mukaan.
Sehän ei ole mikään salaisuus, että meidän lapsiluku ei ole vielä täynnä. Tänä aamuna, kun sisko tuli käymään aamuteellä ja meillä oli ihan järkyttävä hulabaloo meneillä, vaikka oltiin oltu vasta kaksi tuntia hereillä, niin sisko kysy, että "Vieläkö haluut sen kolmannen?" Tää päivä on ollut yhtä koettelumusta ja kärsimystä, kun Tintti on koetellut rajojaan (ja mun hermoja) ihan todenteolla. A huutaa omaa pahaa mieltään ja väsymystä niin kyllä sitä väkisinkin miettii, että "Voi jumaliste!"



 Aina ei todellakaan ole helppoo. Huudetaan, paiskotaan ovia ja tavaroita, kiusataan, sotketaan... Listaa vois jatkaa loputtomiin. Rakastan noita mun pieniä apinoita niin paljon, että sydämeen sattuu.  Maailmassa on niin paljon pahaa, että välillä haluaisin kasvattaa tytöt omassa pienessä kuplassa, että saisin pidettyä heidät turvassa. (Sillä tavallahan ne psykopaatit syntyy :D )



Ehdottomasti haluan sen uuden valvottamaan, sotkemaan ja loppupeleissä kiusaamaan siskojaan. Sekään asia ei ole itsestään selvyys. Kuukaudesta toiseen haave siirtyy ja joutuu nielemään pettymyksen uudelleen ja uudelleen. Ympärillä tapahtuvat raskautumiset (varsinkin vahingossa) saavat verenpaineen nousemaan ja siitä huomaa miten kovasti tahtoisi sen asian osuvan omalle kohdalle. Kun joku mainitsee, että on vauvakuumetta niin helposti sanotaan, että ota nämä Pirkko-Petterit hoitoon niin vauvakuume häviää. Ei se ihan niin mustavalkoista ole. Et pysty kiintymään viikonlopun hoidossa oleviin Pirkko-Pettereihin samalla tavalla kuin omaan. Silloin, kun siskoni sai ensimmäiset lapsensa sanoin usein, etten ikinä halua omia lapsia tai lapset ovat kivoja niin kauan kun eivät ole omia. Nyt tilanne on hieman toinen. Sydämessäni olisi vielä niin paljon rakkautta jaettavaksi.
-S

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti