Selvittiin pelkällä säikähdyksellä

Me harvemmin joudutaan viemään tyttöjä päivystykseen tai lääkäriin ylipäätään. Niillä ei oo ollu kuumetta, vesirokkoa tai flunssaa kummempaa. Muutamat aivotärähdykset on varmasti tullu, mutta niistäkin ollaan selvitty ilman lääkärikäyntejä. Tänä iltana tehtiin poikkeus.
A vetää vähän välii turvalleen ties missä ja nytkin liukastu/kompastu niin, että naama osu trampoliiniin ja puri kieleensä. Aluks en huomannu mihin oikeastaan sattu kun kasvoissa ei näkyny jälkee, kunnes huomasin suussa verta ja sitä rupes tulee syljen mukana ihan kiitettävästi. Juotin samantien kylmää vettä, että verenvuoto tyrehtyy. Kun tyttö oli vähän rauhottunu tarkistin vahingot. Aattelin eka, että oli taas purru huuleensa niin ku aika usein oli käyny. Kielessä se vekki sitten oli. Mitä nopeesti kerkesin vilkasee ei näyttäny pahalta ja hetken päästä A oli ihan oma ittensä. Itku ja verenvuoto loppu tosi nopeesti.
Halusin tarkastaa uudestaan haaverin, kun A oli jo tyyliin unohtanu koko jutun ja näytti sen kieltä leikittäessä. Okei, se olikin aika rajun näkönen vekki. Noin sentin levynen ja suhteellisen syvä v:n mallinen haava. Mulle tuli kylmät väreet ja rupes vähän puistattaa. Tintti kun näki kans sen haavan totes "Hyi! Taaseaa (=karseaa)!"
J tuli aika pian tän äksidentin jälkeen kotiin omista jutuistaan ja sehän rupes hyppii seinille ja rupes miettii et lähettäiskö päivystykseen. Siinä me hetki pohdittiin ja tultiin siihen tulokseen et parempi katsoa ku katua. Eiku vaatteet päälle ja menoks. Mä jäin Tintin kaa kotiin, koska kello rupes olee jo yli kymmenen.
Ei menny ku reilu puol tuntii niin J tuli A:n kanssa kotiin. Lääkäri oli todennu, että oli siinä ja siinä, että olis pitäny jäädä yöks sairaalaan, ku A olis pitäny nukuttaa ja ommella haava umpeen. Tähän ei onneks tarttenu ryhtyy, koska haava ei vuotanu ja tyttö oli ihan kuosissa noin muuten. Anto semmoset ohjeet, että jos nousee korkee kuume tai kieli rupee aristaa niin sit takasin. Toivotaan, että huomenna olis jo paljon parempi.
Poikkeuksellisesti en lisää tähän postaukseen yhtään kuvaa ihan aiheen vuoksi. En välttämättä halua kuvailla verisiä papereita ja tunkea kameraa A:n suuhun :D Pidetään peukkuja pikku neidin puolesta <3
Öitä! -S

Kun löytää sen oikean... Shampoon

Mä oon käyttäny useita shampoo-merkkejä, mutta sitä oikeaa ei oikein tuntunu löytyvän. Käytin aika pitkään TRESemmen shampoota, kun olin saanu äitiltä ison pullon enkä jaksanu/viittiny heittää sitä pois, vaikka se ei yhtään sopinu mulle. Hiustenpesun jälkeen näytti siltä etten ois tukkaa pessykkään. Aattelin eka, että en ollu varmaan pessy tarpeeks hyvin ja huolellisesti, ku yleensä pikku apinat on mukana pesulla. Illalla kun olin käyny suihkussa ja aamulla tukka oli pelkkä rasvaletti aattelin sillonkin, että oon varmaan hikoillu yöllä niin paljon. Seli seli.
Kun oltiin äitin ja tädin kanssa viihteellä niin sattumalta löysin tämän oikean <3 Hotellihuoneessa oli näytteenä Dermosilin Punainen Appelsiini shampoo ja hoitoaine. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

En muistanukkaa miltä tuntuu, kun tukka pysyy hyvänä useamman päivän. Ja toi tuoksu! Makeahko appelsiini missä aavistus kirpeyttä. Onneks en oo viel syöny sitä! Olinko vähän nolo ku oon ollu J:lle sillee, et "Haista mun tukkaa! Haista mun tukkaa!" Se on kattonu mua vähän vinksalleen, et "Nii?" Sama kun sisko on tullu kylään nii oon tunkenu tukan senki naamaan "Haista ku tuoksuu hyvältä!" :D Miten joku voiki mennä sekasin jostain shampoosta ja hoitoaineesta? Näköjään ihan helposti. Mainittakoon vielä, että täähän sopii sitten koko perheelle. Tintti ei oo mikään tukan pesun fani nii oon manipuloinu sitä tällä hyvän tuoksusella shampoolla. Eka vähän nuuhkitaan ja katotaan kun on kivan väristä ja sit saan vihdoin luvan pestä sen tukan.
Olin yhteydessä Dermosiliin ja sain muutamia tuotteita shampoon ja hoitoaineen lisäks.

Musta nää mousset on kauheen hauskoja, että miten toi neste muuttuu vaahdoks kun sitä painaa? Mä tykkäsin tästä tosi paljon, koska oli semmosta kevyttä mut kumminkin pesi meikin rippeet tosi hyvin.
Tuoksu ei käyny yhtään nenään. Oli tosi neutraali. Jatkoon.

Tällä lähti meikit tosi hyvin! Koko on just passeli, että se on helppo ottaa reissuun mukaan. Tuoksu oli ehkä hiukan lääkemäinen, mutta ei häiritsevästi. Ehdottomasti jatkoon.

Tää kasvovesi ei sisällä ollenkaan alkoholia ja tässäkin tuoksu on mitä parhain! Mulla ainakin monesti kasvovedet jättää semmosen "kalvon" naamaan ja kun se "kalvo" on hävinny nii sit kiristää niin maan pirusti. Tässä sitä efektiä ei tullu.

Mä tykkään tosi paljon käyttää kuorintavoiteita, kun tulee semmonen tosi puhdistettu fiilis. Monia on tullu kokeiltuu, mut useet on ollu mun makuun aika pliisuja. Bongasin mun yhen kaverin Mary Kay-kotikutsuilla yhden tosi hyvän kuorintavoiteen, mutta se oli pikkasen liian tyyris mun kukkarolle. Aikanaan mun äidillä ja tädillä oli Yves Rockerin kuorintavoidetta mikä oli aivan mahtavaa. Muistan, kun tätiki oike pihtas sitä, kun sen valmistus oli jo lopetettu. Tästä Primosta on tullu mun tän hetkinen suosikki. Riisinjyvämurka, mikä on kuorivana ainesosana, on sopivan kokosta, että kuorinta tuntuu muttei revi ihoo vereslihalle. Jatkoon x10.

Sillon kun sain nää niin tutkin ja kuvailin näitä sillä välin kun J oli tyttöjen kaa suihkussa. Kun se tuli pois niin sano, että "Hyvä, kun nää uutuudet on sulla täällä ja mä jouduin pesee itteni noilla vanhoilla paskoilla." :D Joten meidän mies kantammekin on hyväksynyt nämä tuotteet.
Dermosilin verkkokauppaan pääsee tästä linkistä. Toivottavasti löydätte kaikkea kivaa. Nyt kun itsellä on puhdistuspuoli kunnossa täytyy perehtyä tähän kosteutus-politiikkaan :)
-S

Meillä nukutaan (vihdoinkin)

Blogipostauksessa Meillä nukutaan (vai nukutaanko sittenkään?), kerroin kuinka vaihteleva nukkuja A on. Noin viikko takaperin aattelin, et nyt riittää tää iltamaidolla tainnuttaminen, koska heräs öisin siihen pullon kaipuuseen. Tässä on seitsemän kuukautta aikaa saada tyttö nukkumaan öisin, että itekki saa nukuttuu ennen uusia univelkoja. Ei maitoa päikkäreille eikä yöunille. Jaiks.

Tuliko huuto-orkesteri? Ei tullu! Ekana yönä havahtu kaks kertaa, mutta osas nukahtaa ite. Tokana yönä nukuttiin koko yö. Mut ei se tää koko viikko ollu näin ruusunen. Kolmantena yönä heräs itkemään kahdesti ja sekunnin kävi mielessä, että annan maitoo. Onneks en antanu. Molemmilla kerroilla kävin paijaamassa ja sanoin reipaasti, että nyt nukutaan. Sillä toisella kerralla jo mietin, et toimiiko tää unikoulun metodi muka oikeesti. Kyllä se on toiminu. Joka kerta, kun on heränny oon käyny paijaamassa ja sanonu selvästi, että nyt nukutaan niin ihme kyllä viesti on menny perille. En oo vielä ihan varma, että herääkö A vain sillon, kun en ole suoraan nukuttanu omaan sänkyyn vaan nukahtaa tyyliin syliin sohvalle. Kun meillä oli tässä pari viikkoo takaperin tosi huono yö takana ja kahlasin nettii kahelta yöllä ettien vinkkejä eri unikoulu systeemeille niin löysin yhden vinkin mitä en oo aikasemmin tajunnu. "Noin 20 minuuttia syömisen jälkeen lapset piristyvät. Sen jälkeen he riekkuvat noin 20-30 minuuttia, jonka jälkeen uuvahtavat uudelleen." Oon ottanu tän vinkin käyttöön ja oon antanu iltapalan ennen kylpyy tai jos kylvylle ei oo tarvetta saa riekkuu jonku aikaa ennen ku rauhotutaan ja ruvetaan nukkuu, kun yleensä oon heittäny iltapuuron jälkeen pullon naamaan ja sänkyyn.

Mun on monesti pitäny alottaa erilaiset kokeilut A:n nukuttamiselle, mutta en oo saanu aikaseks ku oon aatellu, että naapurit häiriintyy. Oon vähän turhan miellyttämisen halunen ja ahdistun jos joku häiriintyy meidän tekemisistä. Mutta meidän yläkerran naapurit onkin häiriintyny, mistä ne on ystävällisesti muistanu mainita aina pienessä maistissa. Naapurin rouva sano eräänä iltana, hyvässä humalassa tietenkin, että hänellä ei oo mitään myötätuntoo lapsen itkuu kohtaan ja että pitäis laittaa se kaappiin huutaa. Hänellä on lapsia, tosin täysi-ikäisiä jo. Katoin sitä vähän monttu auki, että no just. Eräänä toisena kertana naapurin ukko kysyi pienessä maistissa ollessaan J:ltä että eikö meitä häiritse se tuntikausien huuto. Korostan sanaa tuntikausien. Rupesin jo pikkasen näkee punasta tässä kohtaa. Ja juuri viimeksi eilen, kun J jutteli näiden naapurien kanssa niin mainitsi, että nyt ollaan lopetetty iltamaidon antaminen, että yöt rauhottuu niin naapurin rouva totesi, että huudatetaan noin pientä lasta sitten ihan tahallaan. Hän anto iltavellii kolme vuotiaaks asti. Mulla niin nousee verenpainen näistä puheista. Meillä on kotona Elisavahti mistä voi kattoa tätä monien tuntien (eli muutamien minuuttien) raivoisaa huutoa ja sitä kuinka me huudatetaan lasta oikein tosissaan. Tämmöiset asiat saavat kyllä itsensä tuntemaan todella todella huonoksi äidiksi, kun en saa lastani nukkumaan öisin. Silloin kun J kertoi, että ollaan muuttamassa, koska tämä asunto tulee olemaan liian pieni viidelle niin naapurin rouvan ensimmäinen ajatus oli, että voi helvetti sitä huudon määrää. J kyllä sanoi, että muutetaan ennen kuin vauva syntyy. Mä niin toivon, että päästäis muuttaa jo kesän jälkeen. Toivon todella, että A oppis nukkumaan läpi yön ettei tarttis enään kuunnella tommosia valituksia mitkä ahdistaa potenssiin kymmenentuhattaviissataa, vaikka se ei ole edes mun syytä. Olen ilkeä ihminen kun toivon, että tähän meiän asuntoon muuttaa joku lapsiperhe jossa oikeasti huudetaan yötä-päivää..
Peace out!
-S

Aika kultaa muistot

On niin lämmin, että on vaikee uskoo kesän vihdoin tulleen. Mä vihaan lenkkeily ihan sika paljon, mutta viikonloppuna, kun piti mennä jumppaan, mut se olikin peruttu niin aattelin lähtee A:n kanssa lenkille ku olin asennoitunu siihen, että nyt urheillaan. Salille en jaksanu raahautuu ku ol niin upee ilma.

Äitienpäivä vietettiin kans helteiden merkeissä. En saanu aamupalaa tai mitään sänkyyn, mutta kun J heräs Tintti huutaa "Minä haluan tehdä isille kahvia!" Sillee tänks :D Sain mä ihanan lahjan minkä Tintti oli tehny kerhossa. Tosin sain sen jo hyvissä ajoin. Kovasti se puhu mulle jostain sydämmestä minkä on tehny mulle, mutta on vielä kerhossa. On se vaan ihanaa saada tommosia <3

Mentiin J:n siskon luokse äitienpäivä syömingeille. J:n sisko teki lapsille ruuan, ihan sika hyvää mureketta minkä ohjeenki pyysin J:n veljen vaimolta. J:n veljen vaimo teki aikuisille ruuan, Naudan paistii täytetty pekonilla ja luumuilla mitkä hautu punaviini-kermakastikkeessa. Ah! Taivaallista. Me tehtiin sit jälkkäriks porkkanakakkua.

J:n siskon vanhimmalla pojalla on mopo (tai what ever) nii Tintti oli siitä ihan kikseissä ja halus kauheesti mennä kyytiin istuu. J heitti ittekseen pienen lenkin sillä ja moottoripyörä-kuume iski siihen taas ja kovaa.

Sitten mun kuvat loppuukin kun seinään. Miks ihmeessä? En todellakaan muistanu tai odottanu, että muhun iskin nyt jo alkuraskauden oireet. Aika todellakin kultaa muistot. Nää ihanat kesäpäivät menee hukkaan kun joudun olee lähellä vessaa jos lentääkin laatta. Vielä ei oo lentäny, mutta kuvottaa ihan sairaasti ja varsinkin iltasin. Kirjotan tätä postausta nut kun on vielä hyvä olo, koska ei voi tietää iskeekö oksetus tunnin päästä vai 10 minuutin. Ja toinen ongelma on se, että mä oon ihana jäääätävän väsyny! Normisti jos vedän parin tunnin päikkärit vähän myöhemmin nii en nuku yöllä, nyt ei todellakaan oo sitä ongelmaa. Katoin eilen euroviisujen semifinaaleja niin nukahdin kesken kaiken! Siis whaat! Kiva yrittää pysyy hereillä, kun se finaali tulee... Sillon, kun odotin Tinttii olin kolme kuukautta pää vessanpöntössö ja A:n kohalla sitä kesti vaan viikon. Ja sillonkin olin kesälomalla ja muuten painoinki duunii melkee loppuun asti. Mut kummankaan kohalla en ollu näin väsyny. Nytki vaan haukottelen. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tää kaikki ois ohi lauantaihin mennessä, kun on äipän 50v BILEET! En malta oottaa ja se äitin lahjakin on ihan huippu! Ja se on kokonaan J idea. Täytyy varaa nessupaketti siihen mukaan ;)
-S

Pillimehun juojan pelastaja

Mä en vihaa mitään muuta niin paljoo ku sitä, että kun juodaan pillimehuja niin ne on yleensä pitkin rinnuksia. Ensimmäinen lause mitä mä AINA sanon ku annan Tintille pillimehun käteen on "älä sit purista sitä!" Kerhossa oli opetettu, että taitetaan ne sivut auki ja pidetään niistä kiinni. Ihan fine, mutta mä tykkään näistä enemmän.

Bongasin nää Mehujehut yhestä lehdestä aikanaan ja sillon jo mietin, et noi ois kyl ihan must must jutut. Lapsimessuilla törmäsin näihin uudestaan ja kävikin niin ihanasti, että sain valita ittelleni sieltä molemmille tytöille omat mehujehut.

Nää toimii kyllä missä vaan eikä tartte enää murehtii sitä tahmatöhnää pitkin maita ja mantuja. Laitan tämmösen Tintille kerhoon mukaan sillon ku sillä on jotain pillijuominkii.

En tiiä miten oon pärjänny ilman tämmöstä :D Tästä linkistä pääset mehujehun omille nettisivuille. Mikä on teiän mielestä söpöin mehujehu? :)
-S

Vappu brunssi ja Geokätköilyä

Appiukko oli kutsunu meidät vappu brunssille. Mikäs sen parempaa, kun ei tarttenu miettii ruoka politiikkaa kotona :D Tintti tykkää tosi kovasti käydä ukin luona, kun heillä on iso takapiha missä kelpaa juoksennella. Samantien kun päästiin perille Tintti otti kengät ja sukat pois ja alotti päättömän juoksemisen. Saipa vähän kulutettua tota loputonta energiaa.

Pöytä oli laitettu oikein koreeks. Oli tortilloja monilla täytteillä ja hodareita. Tytöt oli vähän malttamattomia syömään ku oli niin paljon häppeninkiä. Ilma oli tosi upee ja lämmin niin kaikki maistu extra hyvältä terassilla syötynä. Jälkkäriks oli ite tehtyjä donitseja ja täytekakkua. Kyllä sitä taas tiesi syöneensä :D

Ennen, kun lähettiin kotiin käytiin pyörähtämässä Rajamäen tykkitorneilla. Tykkitornit on aikoinaan rakennettu puolustuspesäkkeiksi. Tornin huipulla on ollut tykki tai tykkejä, jota Rajamäen rykmentti käytti.

J vähän ihmetteli, kun en tienny näistä. Oon asunu Nurmijärvellä (tarkemmin sanottuna Klaukkalassa) suurimman osan elämästäni ja on hirveesti paikkoja missä oon käyny vasta sillon, kun ollaan J:n kanssa ruvettu pyörimään. Kun tutkiskeltiin näitä torneja niin siellä oli pari tyyppiä etsimässä geokätköjä. En oo koskaan pahemmin tutustunu tähän kätköilyyn niinpä J latas sen softan puhelimeen ja käytiinkin ettii yks kätkö. Sanottiin Tintille, että isillä on aarrekartta puhelimessa niin käydään ettimässä aarretta. Vähän matkan päästä löydettiinki semmonen geokätkö.

Meillä ei ollu nyt mitään mitä laittaa sinne vaihdokiks niin annettin olla. Tää vaikutti kyllä ihan hauskalta niin aateltiin lähtee joku päivä ettii meiän kulmilta noita geokätköjä. Käytiin vielä J:n velipuolen luona iltakahvilla, kun oltiin siinä holleilla. Tytötki pääsi viel hetkeks leikkii pihalle.

Kuinkas teidän vappu?

-S

Ihanaisia Dumle-munkkeja

Mun rakas ystävä oli meillä pitkästä aikaa kylässä. Musta on kiva tehä kaikkee hyvää, kun saan tän spessu vieraan meille kylään :)
Vierailu ajankohta tuli sopivasti ruoka-aikaan niin tein meille lasagnee. Oon siinä yleensä tosi huono, mut nyt onnistu vihdoin ja viimein. Tein sen ekaa kertaa kananpojan jauhelihaan. Jälkkäriks syötiinkin ystävän tuomaa porkkanakakkuu. Mä rakastan porkkanakakkuu yli kaiken!

Hyvän ystävän seurassa aika menee ku siivillä ja juteltavaa oli enemmän kun tarpeeks. Tuli puhe vappu simasta ja munkeista niin bongasinki ohjeen Dumle-munkeista. Ohje löytyy täältä Lähetin J:n kauppaan hakee öljyy ja Dumleja. Ei, kun tekemään. Mä en tehny viime vappuna ollenkaan munkkeja ku edellisen vuoden munkit oli pelkkii raakoja palleroita...

Kun paistoaika rupes lähenee nii tajusin ettei meillä oo vieläkään sitä reikäkauhaa. Normi kauhaan jää hirveet kasat öljyy ja sit se onki siel sokerissa. Mutta hätä ei ollu tämän näköinen! Mun ihana händimän tuunas meille reikäkauhan! Ja toimi paremmin ku hyvin :D

Munkit onnistu tällä kertaa paremmin, kun hyvin. Pelkäsin koko ajan, et ne on pelkkää taikinaa sisältä. En oo ikinä syöny noin hyvii ite tehtyjä munkkeja! Ja ne oli sopivan pienii, että niitä tuli syötyy ku huomaamatta joku viis! :D

Teettekö te itse munkkeja ja simaa? Me taidetaan tällä kertaa tyytyä kaupan simaan :)
Oikein hyvää vappua kaikille!
-S