perjantai 13. toukokuuta 2016

Meillä nukutaan (vihdoinkin)

Blogipostauksessa Meillä nukutaan (vai nukutaanko sittenkään?), kerroin kuinka vaihteleva nukkuja A on. Noin viikko takaperin aattelin, et nyt riittää tää iltamaidolla tainnuttaminen, koska heräs öisin siihen pullon kaipuuseen. Tässä on seitsemän kuukautta aikaa saada tyttö nukkumaan öisin, että itekki saa nukuttuu ennen uusia univelkoja. Ei maitoa päikkäreille eikä yöunille. Jaiks.


Tuliko huuto-orkesteri? Ei tullu! Ekana yönä havahtu kaks kertaa, mutta osas nukahtaa ite. Tokana yönä nukuttiin koko yö. Mut ei se tää koko viikko ollu näin ruusunen. Kolmantena yönä heräs itkemään kahdesti ja sekunnin kävi mielessä, että annan maitoo. Onneks en antanu. Molemmilla kerroilla kävin paijaamassa ja sanoin reipaasti, että nyt nukutaan. Sillä toisella kerralla jo mietin, et toimiiko tää unikoulun metodi muka oikeesti. Kyllä se on toiminu. Joka kerta, kun on heränny oon käyny paijaamassa ja sanonu selvästi, että nyt nukutaan niin ihme kyllä viesti on menny perille. En oo vielä ihan varma, että herääkö A vain sillon, kun en ole suoraan nukuttanu omaan sänkyyn vaan nukahtaa tyyliin syliin sohvalle. Kun meillä oli tässä pari viikkoo takaperin tosi huono yö takana ja kahlasin nettii kahelta yöllä ettien vinkkejä eri unikoulu systeemeille niin löysin yhden vinkin mitä en oo aikasemmin tajunnu. "Noin 20 minuuttia syömisen jälkeen lapset piristyvät. Sen jälkeen he riekkuvat noin 20-30 minuuttia, jonka jälkeen uuvahtavat uudelleen." Oon ottanu tän vinkin käyttöön ja oon antanu iltapalan ennen kylpyy tai jos kylvylle ei oo tarvetta saa riekkuu jonku aikaa ennen ku rauhotutaan ja ruvetaan nukkuu, kun yleensä oon heittäny iltapuuron jälkeen pullon naamaan ja sänkyyn.


Mun on monesti pitäny alottaa erilaiset kokeilut A:n nukuttamiselle, mutta en oo saanu aikaseks ku oon aatellu, että naapurit häiriintyy. Oon vähän turhan miellyttämisen halunen ja ahdistun jos joku häiriintyy meidän tekemisistä. Mutta meidän yläkerran naapurit onkin häiriintyny, mistä ne on ystävällisesti muistanu mainita aina pienessä maistissa. Naapurin rouva sano eräänä iltana, hyvässä humalassa tietenkin, että hänellä ei oo mitään myötätuntoo lapsen itkuu kohtaan ja että pitäis laittaa se kaappiin huutaa. Hänellä on lapsia, tosin täysi-ikäisiä jo. Katoin sitä vähän monttu auki, että no just. Eräänä toisena kertana naapurin ukko kysyi pienessä maistissa ollessaan J:ltä että eikö meitä häiritse se tuntikausien huuto. Korostan sanaa tuntikausien. Rupesin jo pikkasen näkee punasta tässä kohtaa. Ja juuri viimeksi eilen, kun J jutteli näiden naapurien kanssa niin mainitsi, että nyt ollaan lopetetty iltamaidon antaminen, että yöt rauhottuu niin naapurin rouva totesi, että huudatetaan noin pientä lasta sitten ihan tahallaan. Hän anto iltavellii kolme vuotiaaks asti. Mulla niin nousee verenpainen näistä puheista. Meillä on kotona Elisavahti mistä voi kattoa tätä monien tuntien (eli muutamien minuuttien) raivoisaa huutoa ja sitä kuinka me huudatetaan lasta oikein tosissaan. Tämmöiset asiat saavat kyllä itsensä tuntemaan todella todella huonoksi äidiksi, kun en saa lastani nukkumaan öisin. Silloin kun J kertoi, että ollaan muuttamassa, koska tämä asunto tulee olemaan liian pieni viidelle niin naapurin rouvan ensimmäinen ajatus oli, että voi helvetti sitä huudon määrää. J kyllä sanoi, että muutetaan ennen kuin vauva syntyy. Mä niin toivon, että päästäis muuttaa jo kesän jälkeen. Toivon todella, että A oppis nukkumaan läpi yön ettei tarttis enään kuunnella tommosia valituksia mitkä ahdistaa potenssiin kymmenentuhattaviissataa, vaikka se ei ole edes mun syytä. Olen ilkeä ihminen kun toivon, että tähän meiän asuntoon muuttaa joku lapsiperhe jossa oikeasti huudetaan yötä-päivää..
Peace out!
-S

6 kommenttia:

  1. Voi apua, tuommoset ihmiset on kyllä jokaisen lapsiperheen toivenaapureita! XD Muistan kans kun (pääsääntöisesti hyvin nukkuvan) esikoisen kanssa valvoin ja yritin tyynnytellä kipeää pikkupotilasta, niin joku naapuri hakkas putkia ihan vaan vinkkinä etten huudattais lasta.

    Mutta kiva että muksu nukkuu paremmin... Meidän yksivuotias vetelee kans nyt kokonaisia öitä pinnasängyssä, joskus käyn peittelemässä tai laittamassa tuttia, mutta yömaito on jäänyt pois. :) Ollaan ulkoiltu melkein aamusta iltaan nyt kun on ollut näin hyvää säätä ja varmaan osaksi siksi uni tulee melkein samantien kun pää osuu tyynyyn. :D

    VastaaPoista
  2. Siis ei oo todellista :D Että jotku naapurit on kyl ihan mahtavia... Ja nää yläkerrassa asuvat ei ite oo mitään hiljasinta porukkaa niin kehtaavat meille sit valittaa.
    Täytyy varmaan rupee kans juoksuttaa molempii tyttöi pihalla nii nukkuisivat ehkä koko yön tai ainakin toi nuorempi :D

    VastaaPoista
  3. No huhhuh... meikäläinen näki punaista kun luin naapureistanne! Mokomat juopot! Mulla ei ole mitään myötätuntoa sellaisia kohtaan, joutaisivat suljetuksi kaappiin. :D TOIVOTTAVASTI löydätte kivan uuden kodin mukavilla naapureilla!!! T: Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itelläki on kyllä myötätunto hävinny niitä kohtaan aika päiviä sitten... Mä toivon todella, että asunto/taloyhtiö parantuis vaihtamalla :)

      Poista
  4. Meillä on tosi hiljanen rappu ja ollaan ainoita kellä on lapsi niin kyllä itseäkin välillä naapurit mietityttää kun tyttö päättää aloittaa sen huutokonsertin. Aina välillä hississä pyytelee anteeksi mutta kukaan ei ole kuitenkaan vielä valitellut.

    Siis on sitä kaikenmoisia ihmisiä! Ihan ärsyttää teidän puolesta vielä tollainen kännissä avautuminen! Toivottavasti seuraavilla naapureilla on enemmän käsitystä mikä kuuluu elämisen ääniin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän edelliset naapurit, jotka asu meidän alapuolella (vanhempi pariskunta) ei koskaan valittanu mistään, vaikka Tintti oli sillon vauva kun siinä asuttiin ja se heräs tunnin välein huutamaan. Kun kysyttiin äänistä ja pahoteltiin ne oli vaan silleen et ei haittaa ne on vaan elämisen ääniä tai sanovat ettei kuulunu mitään.

      Poista