Pitkästä aikaa ihana viikonloppu

Meillä on ollu kotona viime viikot tosi nihkee tunnelma. Parit riidat saatiin viikon aikana käyntiin, koska edellistä ei oltu kunnolla selvitetty niin tietysti se toinen riita odotti tuloaan. Perjantai-iltana saatiin vihdoin asiat kunnolla selvitettyä pienten huutojen ja itkupotkuraivareitten kautta. J lähti siitä vielä käymään kaverin kaa ulkona niin sain rauhassa itkettyä pahaa mieltä pois. Vaikka asiat on sovittu mä tartten sen oman hetken selvityksen jälkeen A oli jo nukkumassa, mutta Tintti katto piirrettyjä meiän makkarissa ja toi mulle nessua ja sano, että voi soittaa isille ja pyytää sen kotiin, koska äitillä on vielä paha mieli ja äiti itkee. Voin kertoo, että ton pienen uhmakkaan 4-vuotiaan hellyydenosotus ei laannuttanu yhtään sitä niagaran-putousta <3
Lauantai alko paremmin ku hyvin. Oli ihana ilma. Aurinko paisto ja oli lämmintä. Tuntu, että koko viikon paha mieli pyyhkiyty vihdoinkin täysin pois. Lähettiin heti aamupäivästä hakee meille yöpöydät makkariin.

Sitten lähettiin Klaukkalaan Viirin kirppikselle. Löysin muutamat mammavaatteet ittelleni ja A:lle muutaman vaatteen. Vauvalle ei oikein löytynyt mitään. Yhet perus sukkahousut, mutta muuten poitsun vaatevarasto huutaa tyhjyyttä. No on tässä vielä aikaa.

Kirppiksen jälkeen maistu pieni mättöruoka ja maha täynnä oli hyvä ajella kotiin. Loppuilta meillä meni pihahommissa. Leikattiin nurmikkoo ja haravoitiin. Oli ihan hirvee tuuli, mutta saipa lapset touhuu pihalla.

Sunnuntai meni ihan kotosalla ja mä oon viikonloppusin aika huono laittaa ruokaa, haetaan yleensä hampparit, pizzaa tai syödään koko päivä vaan sipsii ja namii :D Nyt sit tein kunnon pataruoan ja jälkkäriks omenapaistosta (naapurin omenapuu ikävästi tiputtaa omenoita meiän pihalle :D). Sattu olee vielä jätsii pakkasessa. Oli kyllä ihana syödä koko perheen voimin.

Toivottavasti näitä perheen kesken vietettyjä viikonloppuja tulee useemmin ja ne olis muutakin kun molemmat nenä kiinni puhelimissa ja lapset kattoo vaan piirrettyjä. Lasten kanssa täytyy olla enemmän läsnä ja Tintti nautti kovasti ku J oli sen kanssa potkimassa palloa ja pyöräilemässä. Niiden täytyis viettää enemmän aikaa kahestaan, koska Tintillä menee hermot siihen kun A on koko ajan pyörimässä jaloissa ja kyllä sen huomaa miten kovasti kaipaa isin seuraa. Vaikka raivoo siitä jos isi hakee kerhosta eikä äiti :)
-S

Mitä kuuluu pikkuveli?

Viikot 22+1 niin mitäs meiän pienelle masukille kuuluu? Ilmeisesti ihan hyvää, ei kauheesti lähteny kommentoimaan asiaa :D Tintti on ihan intona ja kyseleekin välillä, et joko vauva tulee pois masusta? Napero nyt ei tajuu mistään vielä mitään joten on vaan hengessä mukana.
Musta on jotenki vieläki hassuu ajatella, että meille tulee poika. Just siskon kaa eilen puhuttiin, että jännä nähä miltä tää kaveri näyttää, ku ei voi verrata samalla tavalla siskoihin.

Liikkuvainen poika onneks on ettei oo tarvinnu paljoo miettii, että onko siellä ketään. Tän päiväsessä neuvolassa hienosti kuulu sydänäänet ja muutenkin kaikki oli niin ku piti. Mitä nyt hemoglobiini laskee ja nousee ku vuoristorata, mut tuntuu että se on ihan sama syönkö rautaa vai en. Täytyy nyt kumminkin ottaa vitamiinit käyttöön ku ei ne pahaakaan tee. Kunhan muistais syödä niitä :D Lähtöpainoon oli tullu pari kiloo lisää, mut tuntuu että tää maha kasvaa enemmän ku laki sallii. Sf-mitta meni vähän yläkäyrällä, mutta neuvolatäti lohdutti, että näillä viikoilla se on vielä vähän arvailua. Niin vissiin..

Laskettuaika mulla on 26.12 niin oon tehny murusen kanssa diilin, että saa syntyä vasta Tammikuussa, koska Joulukuussa on jo synttäreitä niin saa ihan oman kuukauden :) Ja koko mielellään n. 3kg ja 50cm. Tosin tein A:n kanssa myös saman diilin, että on alle 3kg ja 50cm pitkä niin likka päätti, että unissas ja synty 3426g:na ja 53cm pitkänä. Sinne meni ne 50cm vaatteet..
Aika tuntuu kuluvan kauheen hitaasti, vaikka Elokuukin on kohta ohi ja omat synttärit kolkuttaa ovella. Välillä tuntuu, että pää hajoo tähän kotona olemiseen ja kaipas kovasti jotain tekemistä mut en tiiä mitä. Mä en oo mikään puistoissa istuja ja meiän rytmi on kauheen myöhänen verrattuna näiden puisto-äitien, jotka lähtee viemää lapsii päiväunille ku me vasta syödään aamupalaa. Ja ennen kun oon edes kerenny päättä mitä haluisin tehä niin J on kerenny sopii jo omat menemiset tai tulee jotain extemporee juttuja missä menee yömyöhään tai tekee koko päivän jotain omia projektejaan. Ehkä pitäis vaan avaa suunsa ja huutaa mun vuoro! :D Onneks pääsen huomenna syömään entisten työkavereitten kaa nii pääsen vähän nollaamaan.
See you!
-S

OAO (=oman auton omistaja)

En ois kyl ihan heti uskonu näkeväni tätä päivää. Nimittäin sitä, että mulla ois oma auto.. Postauksessa Pelkoa ja inhoa Hyvinkäällä mainitsin ettei autolla ajaminen oo ihan se kivoin juttu ja Wruuumwruuum postauksessa kohtasin vähän pelkojani. Sen jälkeen autolla ajaminen taas jäi ja jäi ja jäi. Sitten tuli muutto ja Tintin kerhon alku lähesty. J:tä rupes selvästi ahdistaa se tieto, että joutuu luovuttaa autonavaimet mulle 3 kertaa viikossa, että pääsen viemään Tintin kerhoon. Matkaa sinne kumminkin on reilu 5 kilsaa ja kävellen matka kestää tunnin (testasin). Mua taas rupes ahdistaa se tieto, että joudun 3 kertaa viikossa ajaa sinne ja takas. Rupesin jo miettii, et kyllä sen 10 kilsaa pystyy kävelee, mutta kun sataa vettä koko ajan ja kun tulee talvi, pötsi kasvaa niin ei oo ehkä mikään ihanteellisin valinta..
Ollaan puhuttu sillon tällön toisesta autosta, mutta ne on jääny vaan puheiks. Viime viikonloppuna J teki siskonsa kaa vähän bisneksiä ja nyt meillä on kakkosauto eli mulla on neljä pyöränen menopeli missä on moottori!

Siis mulla! Ihmisellä, joka ei aja kun pakosta jos sillonkaan :D Tosin toi on tosi pikkunen kauppakassi niin helpottaa huomattavasti ajamista ja mä oon halunnu pienen pienen auton. Eipä J:n tarvinnu luopuu Fordista :D
Melke joka päivä on tullu nyt ajettua, mutta en vielä Hyvinkään ulkopuolella. Ehkä mä joku päivä ylitän sen kynnyksen.
-S

Vauvabuumi

Tuntuu, että joka toinen tuttava, bloggari tai tutun tuttu odottaa vauvaa. Tai ehkä sitä vaan kiinnittää siihen huomiota nyt kun on ite maha pystyssä.
Ajatella, että nyt mennään jo puolessa välissä ja näillä viikoilla sitä saa tietää kumpi tulee jos haluu tietää. Haluttiinko me? No tietysti haluttiin! Mä en ois kestäny odottaa synnytykseen asti.

Vähän ärsytti kun monet oletti, että kahen tytön jälkeen meille tulee automaattisesti poika. Mulla ei ollu mitään fiiliksii siitä kumpi tulee nii odotin tätä rakenneultraa ku kuuta nousevaa. Kun odotin Tinttii mä toivoin niin kovasti tyttöö ettei mitään järkee ja A:n kohalla raskaus oli niin erilainen ku Tintin kohalla, et olin varma pojasta. Tässä raskaudessa on ollu molempien sekotusta, mutta kumminki ihan omanlaisensa. Ehkä pikkusen enemmän halusin poikaa, koska meillä oli nimi jo valmiina ja J tyrmäs ainoon hyvän tyttö nimen minkä keksin niin olin vähän huolissani :D Tästä sekavasta tekstistä saatto ehkä lukee rivien välistä, että tytöt saa pikkuveljen <3

Nyt loputkin jemmatut pienet tyttö vaatteet joutuu pistää kiertoon. Oon säästäny ihan muutamia pikkusia mekkoja Tintiltä mitkä saa jäädä arkistoihin. Helppoohan se ois ollu vaatteitten kannalta, että olis tyttö tullu, mutta kiva päästä hypistää pieniä pojan vaatteita :)

Sisarusrattaat hommattiin jo viime syksynä pikku kolmosta ajatellen. A on sillon vielä sen verran pieni ettei jaksa kävellä tai seisoa seisomalaudalla koko aikaa niin nää oli meille paras ratkasu. Kolmirenkaiset on sporttisen näköset, helposti liikkuvat ja peräkkäin olevat istuimet takaa sen, että pääsee ahtaistaki paikoista. Mulla oli viime lokakuun I love me-messuilla siskon sisarusrattaat lainassa missä oli vierekkäiset istuimet niin ne oli mun mielestä tosi epäkäytännölliset. Ainoastaan kantokoppa uupuu näistä rattaista niin se täytyy hommaa.
Isoimmat hankinnat on jo ennestään (rattaat, sänky ja turvaistuin), vaatteet uupuu ja jotain pientä tilpehööriä. Rintareppu ois kyllä aika must must. Lapsimessuilta bongasin yhen kojun missä esiteltiin mm. matkapottia, imetystyynyjä ja kantoreppuu/liinaa, mutta en kuollaksenikaan muista mikä firma oli kyseessä! :/ Ja seuraavat messut on vasta huhtikuussa ja sillon on vähän turhan myöhästä. No eiköhän tässä puolessa vuodessa löydy joku hyvä reppu (ei BabyBjörniä, niitä ollu kaks ja ne ei ollu hyviä). Onko ehdotuksia?
Vauvatunnelmiin!
-S

Uuden kodin tunnelmia

Ollaan nyt kolme päivää asuttu virallisesti meidän uudessa kodissa. Vanhasta kämpästä haettiin eilen viimisii unohtuneita tavaroita ja siivoiltiin siellä vähäsen. J tekee paremman siivouksen sitten kun rupee maalaa seinii edustus kelposiks.
Lauantaina nukuttiin täällä eka yö ja illalla oli sauna kuumana. Pakko myöntää, että ekana yönä en nukkunu oikeestaan ollenkaan ku jännitin vähän turhan paljon kaikkia pieniä ääniä. Kerrostalossa äänet pystyy pistää naapureitten, rappukäytävän ja liikenteen piikkiin, mutta täällä kun naapurit ei oo seinän takana ja ainoo isompi tie mikä tossa vieressä menee päättyy kotipihoihin, niin onhan se vähän jännää :D

Vanha talo kun on kyseessä niin tää kaipaa pientä pintaremonttia, mikä on ihan ymmärrettävää. Eteisen, keittiön ja takkahuoneen muovimattojen uusimisesta on ollu puhetta ja toivottavasti jos J jaksaa ja kykenee niin tekis sen lomansa aikana. Maalaustakin olis tiedossa, mutta onneks kaikkee voi tehä pikkuhiljaa. Kylppäri ja vessa on rempattu hiljattain niin niistä ei tartte murehtii.

Muuttolaatikoitten purku on vielä vähän vaiheessa ja se on yllättävän raskasta hommaa! Tänää täytyis ottaa asiaks laittaa tyttöjen huone kondikseen tavaroitten/ vaatteitten osalta. Hirveesti kaikkee uutta haluisin tänne nyt kun on tilaa, mutta vararikkohan siinä iskee jos hommaa kaikki kerralla.

Haluisin koko ajan pyytää ihmisii kylään kattomaan tätä uutta kotia, mut toisaalta vieraitten kestitseminen on myös aika raskasta. Varsinkin tän hallitun kaaoksen keskellä.

Tuparit on ehdottomasti pidettävä ja mietinkin, että yhdistän mun synttärit niihin niin tässä olis n. kuukausi aikaa saada kaikki kondikseen. Helpommin sanottu ku tehty ku se kuukausi menee niin äkkiä! Mutta pistetään se onnistumaan :)

-S

Nyt jo?!

Viime postauksessa hehkutin tulevaa muuttoo ja sitä miten siihen on vielä aikaa, että kerkee siivoo rauhassa. Nooh, me saatiinki avaimet jo tänään eli muutto aikastu viikolla. Ja koska oltiin sovittu kaikkien kavereitten kanssa muutto jeesauksista ens viikolle niin ei voinutkaan olettaa, että kaikki pääsis auttaa jo nyt näin lyhyellä varotusajalla ("Hei, muutto oliski jo huomenna!"). Ja vähän asiaa vaikkeutti myös se ettei saatu appiukon pakuu lainaan, mutta onneks peräkärry saatiin. Meiän autos ei  kylläkään oo peräkoukkuu, mut J:n kaverin R:n autossa on ja se pystyy auttaa.

Kävi kans pari viikkoa sitten semmonen kiva pieni juttu, että astianpesukone päätti sanoo sopimuksen irti eikä ollut tyytyväinen elämäänsä niin päätti pissata vedet lattialle. Sitä vettä oli myös laminaatin alla joten J repi osan laminaateista irti. Kosteusmittaus tehtiin ja kaikkien onneksi vesivahingolta säästyttiin. Nyt saa nähä milloin vakuutusasiat etenee, että tultais pistää lattia kondikseen. Tää kämppä on kyllä meiän hallussa koko Elokuu niin ei oo onneks päivän päälle.
Toisaalta on vähän haikee muuttaa tästä, mut sit taas toisaalta oon oottanu tätä ku kuuta nousevaa nii on vähän ristiriitaset tunteet. Ehkä mua eniten jännittää se, että se kun ei oo vartin kävelymatkan päässä keskustasta niin jämähdän sinne. Toivotaan, että naapurustosta löytyis Tintin ikäsii lapsii, että se sais kavereita siitä läheltä.
Muutto tunnelmiin,
-S

Muuttokuumetta

Se on nyt virallista! Me päästään muuttaa Elokuussa uuteen kotiin! Jippiajee! Heipparallaa kerrostalo-asuminen, heipparallaa yläkerran juopot, jotka kattoo keskellä yötä jalkapalloo ja huutaa ku sikaa tapettais, heipparallaa naapurin rasittava koira, joka haukkuu yhtä soittoo kun posti tulee tai kun se jätetään yksin, heipparallaa rappukäytävän äänet ja heipparallaa saunavuorot! Teitä ei tule ikävä!
Se mitä tulee ikävä on vastapäinen vanhempi naapurin rouva, jonka luona Tintti oli usein kylässä ja piti Tintille ulkona seuraa. Uusi koti ei ole niin lähellä keskustaa ja joudun ottamaan auton käyttöön kun vien Tinttiä kerhoo (hyyii..). Tintin yksi kerhokaveri asuu ihan meiän vieressä ja meistä on tullu tämän äidin kanssa kavereita niin kahvittelu ei enää käy näin helposti. Mutta ei tehdä näistä asioista ongelmia.
Meidän uusi koti on meidän vuokraemännän omistama omakotitalo, josta nyt nykyiset vuokralaiset muuttaa pois. Tästä kämpästä puhuttiin jo Tammikuussa ja nyt vihdoinkin päästäis ens kuussa muuttamaan.
98m2 1-kerroksinen omakotitalo iiisolla pihalla, 2 isoa makuuhuonetta, takkahuone, sauna ja erillinen vessa. Ainoo miinus on, että keittiö on tosi pieni, mut kyllä mä pystyn elämään sen kanssa. Olkkarin puolelle saa laitettuu ison ruokaryhmän nii ei tartte siel keittiössä asuu. Periaatteessa oltaisi mahuttu asumaan tässäkin yli vuosi, mutta naapurit ja vetoinen kämppä oli aika iso syy muuttoon jo tässä kohtaa.
Mua pelotti hirveesti, että se kämppä on ihan hirvee mörskä ku on semi vanhasta talo kyse eikä ulkoo päin mikään luksus. Se onneks yllätti mut tosi positiivisesti. Nyt pääsee hävittää turhii tavaroita ajoissa ja siivoomaan kaappien ylähyllyjä, uunin alta ja sivulta eli just tommosii mitkä voi tehä jo nyt eikä viimisinä päivinä ku sillon on kaikkee muuta tekemistä. En malta oottaa!

-S