Let's kiss and make up

Aina silloin tällöin tulee riideltyä oman kumppanin kanssa, eikä se ole kivaa, mutta riitely puhdistaa ilmaa ja sen jälkeen kun kaikki on saatu sovittua niin on helpompi hengittää.

Meillä on J:n kanssa ollut kirjoittamattomana sääntönä ettei vihaisena mennä nukkumaan. Jos meillä on joku riita niin siinä menee sitten vaikka koko yö kunhan asiat on saatu selvitettyä. Eikä me myöskään harrasteta mykkäkoulua. Välillä joutuu kyllä jankkaamaan, että -Mikä nyt on? -Sano vaan -Vaivaako vielä joku? Ja olen ainakin itse huomannut, että ensimmäinen reaktio on vastata -Ei mikään vaivaa, vaikka kuinka vaivaisi. Sitä ei vaan saa heti sanottua.

Luin joskus jostain, että riidan aikana ei saisi sanoa -Sä et ikinä tai -Sä aina. Se oli ihan hyvä pontti, koska ikinä ja aina on aika vahvoja ja lopullisia sanoa. Pakko myöntää, että syyllistyn tuohon syyttämiseen välillä itsekkin.

Me koitetaan välttää sitä ettei riideltäis lasten edessä tai lasten kuulleen. Muistan kerran kun otetiin J.n kanssa yhteen, molemmat huudettiin toisillemme naamat punasena ja Tintti kuuli sen ja tuli mun jalkoihin itkemään. Ette usko kuinka sydäntä särkevää se oli. Ei lasten tarvitse olla todistamassa kun vanhemmat selvittelee välejään välillä hiukan kovaankin ääneen. Kun ajattelen omien vanhempieni riitelyä, ollessani paljon nuorempi niin menin omaan huoneeseen ja laitoin korvalappustereoista musiikin kovalle ettei tarvinnut kuunnella.

Joskus molemmat vollotetaan silmät päästä, mutta useimmiten se olen kumminkin minä. Kun kaikki on puitu läpi niin halaillaan pitkään ja pidetään toisiamme hyvänä. Viimeisin riitamme sai minut ajattelemaan, pienen avustuksen kautta, omaa käytöstäni. Kun ajattelee asioita mitkä toisessa ärsyttää niin kannattaa ajatella omaa käytöstä ja miettiä vaikuttaako se jollain tavalla siihen toiseen osapuoleen. Jos muuttaa omaa käytöstään niin pystyykö sitä kautta vaikuttamaan myös toisen käytökseen. Joskus ne ongelmat löytyvät kun katsoo peiliin.

Blogipsykologisin terveisin -S

(Kuvat lainattu googlesta)

Partypapiidipaadi

Olin viikonloppuna mun äitin ja tädin kanssa vähän bilettämässä. Päällimmäinen tarkoitus oli kumminkin mennä katsomaan Jussi Rainioo ja Ressu Redfordia Vantaan Tulisuudelmaan. Oltiin viimeks äitin kaa kahestaan joulukuussa, kun siellä oli ysäribileet ja meillä oli bilepaketti eli hotellihuone ja rannekkeet keikalle. Sillon se oli kyllä ihan huippuu. Tällä kertaa saatiin äitin siskokin houkuteltuu mukaan.

Käytiin vielä syömässä ennen kun siirryttiin varsinaisesti baarin puolelle. Viime kerralla mentiin niin aikasin syömään ettei pöydän saamisessa ollu ongelmaa, klo oli 19, mutta nyt kun klo oli 22 niin olisi pitänyt olla pöytävaraus sillä saatiin odotella tovi jos toinenkin. Niin pöytää kuin ruokaa. Ja kaiken lisäksi mun hampparinpihvi oli niin suolanen, etten syöny sitä kokonaan. Oon liian kiltti valittamaan mistään eikä meillä olis ollu aikaa odotella mitään uutta ruoka-annosta.

Päästiin sitten vihdoin ja viimein baarin puolelle eikä siellä kyllä vielä ketään ollut. Kuten mainitsin viime kerralla oli ysäribileet ja silloin 90-luvun musiikki kuului asiaan, mutta nyt soi myös saman tyylinen tunnistamaton musiikkihelvetti. Luulisi että dj:n listoilla olisi suosituimmat tanssihitit mitä radioissakin kuulee. Tai sitten en vaan käy enään niin usein ulkona. Yhden jälkeen alkoi tapahtua.

Nyt kun on kaksi kertaa suht lyhyen ajan sisällä käynyt katsomassa samaa yhtyettä niin mietin, että miten jotkut jaksavat lähteä ympäri Suomea tai maailmaa kuuntelemaan samaa esiintyjää. Biisit ja esityssisältö ovat kumminkin suhteellisen samanlaiset. Tosin tällä kertaa tunnelma ei ollut niin hyvä kuin edellisellä kerralla. Mutta ehken ole niin suuri fani kuin esimerkiksi Antti Tuiskun :D

Seuraavana aamuna kun juteltiin tästä niin oli äitikin vähän sitä mieltä ettei ollut kamalan hyvä eikä itse ainakaan halua tulla enään tuonne Tulisuudelmaan. Oli myös sitä mieltä, että dj:n musiikki oli muuta kuin hyvää. Ennen pilkkua tuli max. 3 tunnistettavaa hittiä jotai pystyi kunnolla tanssimaan.

Sunnuntaina juhlittiin vähän lisää nimittäin mun siskon pikkuinen tyttö täytti 7v. Aika menee vaan niin hurjaa vauhtia. Tän viikon sunnuntaina on taas juhlittavaa, kun mun serkku valmistuu kosmetologiks ellen nyt ihan kauheesti valehtele :D Lupauduin tekee suklaakakun, samanlaisen tein mun tädin puutalkoisiin kun oli jääny omilta synttäreiltä aineksii yli. Se oli kyllä tosi hyvää. Tosin ohjeen oon hukannu kun en ottanu sitä talteen niin täytyy metsästää se takasin. Kiva päästä leipoo.

-S

Tikis

Rupesin käymään salilla viime syksynä pitkän tauon jälkeen. Ennen kun aloin odottaa Tinttiä olin töissä kuntosalin vastaanotossa ja samalla tuli käytyä ryhmäliikunta tunneilla sillon tällön.

A:n syntymän jälkeen piti alottaa taas salilla käynti, mutta se vaan veny ja veny, mutta syksyllä sitten otin itteeni niskasta kiinni ja otin kuntosalijäsenyyden. Käyn oikeastaan vaan ryhmäliikuntatunneilla, koska kuntosalin puolella ei tuu tehtyy niin täysillä ja jumppatunneilla ei tartte ajatella.

Oon välillä miettiny onko mitään tuloksia tullu kun ei aina oikein tunnu siltä. Juuri kun olin alottanu salilla käynnin niin oon ottanu "lähtötilannekuvat" ja tänään otin uudet kuvat. Ehkä jotain on 6kk aikan saattanu tapahtua...

Tekemistä tässä kropassa vielä on ja paljon, mutta oon silti aika ylpee jo näistä saavutuksista. Ja jos mulla olis ollu tiukka ruokavalio koko ajan ja olisin käyny joka viikko 5x jumpassa nii olisin varmasti tiukemmassa kunnossa. Mutta tästä on hyvä jatkaa.

-S

Kiiltokuvia

Tavarat omilla paikoillaan. Puhtaat lakanat pedatuissa pedeissä. Pyykkikori tyhjä ja pyykit viikattu kauniisti kaappiin. Lastenhuoneessa lelut laatikoissa. Tiskit tiskattu. Lattiat imuroitu ja pesty niin, että niiltä voisi syödä. Ei pölyä missään. Kauniit koriste-esineet esillä ja narsissit maljakoissa. Mutta kun aina vaan ei jaksa.

Tykkään kyllä siivota ja pitää paikat järjestyksessä. Enkä siivoa ainoastaan vieraita varten. Onhan se kiva laittaa kuvia siisteistä ja ihanista kodeista, mutta eiköhän kameran suljettua niissäkin kodeissa käy pyörremyrsky edes joskus.
Meillä naperot sotkee sitä mukaa kun saa siivottua, mutta semmosta se on. Pyykkikään ei pesemällä lopu. Juuri kun kori on tyhjä, löytyy miljoona viis sataa sukkaa, housua ja paitaa sängyn alta jemmasta. Ja kaikki eri väriä ettei varmastikkaan voi pestä yhdellä kerralla. Tai ei ole tilaa kuivattaa.

Näitä picasson taideteoksia on ihana löytää pitkin seiniä ja tietenkin kun lähtee putsaamaan niin maali lähtee samalla.
Olisi kiva pitää kukkia ja ruukkukasveja, mutta joko ne revitään pöydältä alas, syödään mullat, nypitään kukinnot tai silitellään hengiltä "Äiti minä vaan silitän sinun kukkiasi". Jep jep!

-S

Meillä nukutaan (vai nukutaanko sittenkään..?)

Pikku neiti A on tällä hetkellä vähän reilun vuoden ja todellinen tuuliviiri-nukkuja. Välillä nukkuu koko yön ja välillä taas pahimmillaan herää tunnin välein rääkymään kuin syötävä.
Tintti oli myös pienempänä huono nukkuja ja kokeiltiin jopa unikoulua, mutta se ei toiminu meidän kohdalla. Vuoden ikäisenä rupesi kuin taikaiskusta nukkumaan aamuun asti, joten tämä ei ole mikään vieras juttu. Mutta kuluttava.

Kun A oli ihan pieni ja nukku todella sikeesti ajattelin, että vihdoinkin helppo vauva. Ai, että kuinka väärässä olin. Imetin A:ta noin 10kk ikään asti ja silloin oli vain helppo ottaa viereen tissille nukkumaan tai antaa pullo. Nyt se on sitten kostautunut ja mitä ilmeisemmin herää siihen pullon kaipuuseen. Joillakin toimii maidon vaihtaminen vedeksi, mutta meillä käy kumpi vain.

Kellotettuja päivärutiineja ei ole kummankaan kohdalla ollut enkä edes itse jaksaisi sellasta. Yöunille mennään 20-22 aikaan ja yöunilta herätään 8-9 välissä (klo 9 on aika vakio). Olen muutaman kerran kokeillut, että jos A herää esim. klo 6 niin silloin noustaan ja syödään aamupalaa tms, mutta tulos on ollut se ettei mene kuin puolisen tuntia niin on nukahtanu syliin tai sohvalle.

Viime aikoina olen koittanut näitä unikoulu tekniikoita eli silitellään ja sylitellään, mutta voi elämä mikä huuto siitä on vaan tullut (naapuri-parat). Tintti eikä J kumpikaan herää tähän huutoraivariin, vaikka Tintti on A:n kanssa samassa huoneessa! Isältä peritty unen lahjat. Kysymykseen ei tule, että J heräisi öisin, koska hänellä soi klo viideltä aamulla ja on kumminkin raskas työpäivä edessä. Jos on ollut huono yö voin itse koomata sohvalla tyttöjen kanssa.

Toissa yönä A nukkui 20-08 heräämättä kertaakaan (meinasin jo ruveta tuulettamaan), mutta viime yönä heräsi ("vasta") klo 04. Joten se siitä tuulettamisesta. Toiset päikkärit on nyt kokonaan jätetty pois jos se vaikuttaisi asiaan. Saa nähdä miten tämä yö menee, oltiin nimittäin liikenteessä klo 19 asti ja A heräsi vasta kotipihalla. Nukahti tosin (kuten kuvasta näkyy) J:n kainaloon sohvalle kymmeneltä. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että oltaisi jo voiton puolella.
-S

Mahtavaa Maaliskuuta!

Tää aika menee ihan uskomattoman nopeesti. Elän edelleen Helmikuussa :D
Kävin viime viikolla pyörimässä Urjalan makeistukun sivuilla. Virhe! Mä rupeen varmaan tästä lähtien käyttää kaikki rahat sinne ja hävitetyt kilot tulee aika äkäseen takasin.

 Tintti ja J saa kuivattuja hedelmiä evääks. On kätevät 40g pussit. Itse en välitä chili-kastikkeista joten ne olikin enemmän tarkotettu J:lle. Tykkäs tosi kovasti. Jatkoon. Muut olivat tuttuja ja turvallisia.
Kannattaa käydä kurkkaamassa www.urjalanmakeistukku.fi

Tytöt oli ihan liekeissä poksumuoveista mitä pahvilaatikossa oli enempi vähempi.

Tänään oli taas Tintin kerhopäivä. Alkuviikosta on ollu tosi upeet ilmat, mutta tänään ei aurinko pahemmin paista. Onneksi ei kumminkaan oo kamalan kylmä.
Nyt täytyy ruveta siivoomaan kun Riiksus tulee pesueineen illemmalla kylään.

-S

Karkauspäivä

Eilen vietettiin karkauspäivää, joka on vain kerran neljässä vuodessa ja silloin pääsee myös naiset kosimaan. Kuinka moni kosaisi omaa puolisoaan? ;) Itse olen ollut naimisissa kohta 6 vuotta ja ei en kosinut :D Oltiin ruvettu J:n kanssa seurustelemaan muutama kuukausi sitten ja hengailtiin sohvalla sylikkäin ja katottiin telkkaria. J siinä sitten sanoi rakastavansa minua kauheasti eikä tiedä muuta tapaa osoittaa sitä kun haluamalla mun kanssa naimisiin. Siitä 5kk eteenpäin mentiin kaikilta salaa naimisiin maistraatissa (no J:n sisko oli mukana).

Ollaan puhuttu, että kun 10v hääpäivä koittaa otettaisi vahinko takaisin ja ns uusittaisiin valat ja pidettäisi kunnon pirskeet. Silloin 6 vuotta sitten se naimisiin meno tuskin merkitsi kummallekkaan niin paljon mitä se merkitsee nyt. Meillä on ollut raskas yhteinen taival, mutta päivääkään en vaihtaisi pois, koska silloin emme olisi tässä tilanteessa missä olemme nyt. Rakastan häntä koko sydämmestäni ellen jopa enemmän <3