perjantai 25. maaliskuuta 2016

Wruuumwruum

Postauksessa "pelkoa ja inhoa Hyvinkäällä" kerroin tästä autolla ajamisen pelosta ja eilen sitten otin härkää sarvista. Oli ehkä pikkasen liiottelua sanoa, että joka päivä kävisin ajelemassa. En joka päivä jaksa liikkua edes kotoa pois.

Vapaaehtoisesti en siihen autonrattiin mene ja jos on pienikin mahdollisuus luistaa siitä niin sen teen.
Eilen kävin hakemassa Tintin kerhosta ja sen jälkeen ajeltiin J:n siskon luokse. Ne jännittävimmät tilanteet missä pulssi nousee nollasta sataan on taajama-alueet missä pitää olla koko ajan väistämässä ja pysähtymässä liikennevaloihin. Peruttaminen/parkkeeraaminen on myös turhan jännää.


Parkkihallit. Tartteeko enempää sanoa? Kyllä me sinnekkin ajettiin, kun oli pakko käydä kaupassa. Tosin en enää ajanu kaupasta kotiin. Kuten sanoin jos on pieniki mahollisuus luistaa.


J oli kyllä ihanan tsemppaava koko ajon ajan ja sano, että hienosti meni ja kyllä me selätetään tää pelko. Vaikka nyt lyhyen ajan sisällä on tullu ajeltuu jonkin verran niin en vieläkään nappais autonavaimii naulakosta ja huikkaisin, et mä ny lähen käymään tuolla. Joku päivä sitte.
-S

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti